Blogi

Kitkeekö Tansania köyhyyden vuoteen 2030 mennessä?

Kun tämä kysymys esitetään Tansanian valtiovarainministeriölle, on vastaus kieltävä. Resursseista on pulaa ja tähän astinen köyhyydenvähentämistahti on ollut ihan liian hidasta.
Eva Nilsson
29.2.2016

Kuuntelin valtiovarainministeriön pääekonomistin puheenvuoroa keskustelutilaisuudessa, jossa käsiteltiin YK:n uuden kehitysagendan toimeenpanoa Tansaniassa. Hänen kommenttinsa veti ilmat pihalle niiltä, jotka olivat tulleet paikalle toiveikkaina pohtimaan, miten Agenda 2030 toteutetaan.

Vuodenvaihteessa tiensä päähän tulleista YK:n vuosituhattavoitteista Tansania edistyi erityisesti koulutustavoitteessa. Vuosien 2000-2015 välillä kaikille lapsille taattiin ilmainen pääsy alakouluun. Muutos tapahtui kuitenkin niin ryminällä, että laatu unohtui. Tällä hetkellä koulussa käyneiden joukossa on lapsia, jotka eivät edes osaa lukea.

Köyhyys laski vuosien 2007-2012 välillä Tansaniassa vain reilut kuusi prosenttia. Kansallisen köyhyysrajan mukaan 36 senttiä päivässä tienaava tansanialainen on “ravintoköyhä” (food poor) ja 50 senttiä päivässä tienaava on “perustarveköyhä” (basic needs poor).

Viimeisimmän kotitalousselvityksen mukaan Tansaniassa on noin 12 miljoonaa perustarveköyhää. Jos köyhyyttä mitataan kansanvälisellä köyhyysmittarilla, eli 1,90 dollarin päivätulolla, on yli puolet tansanialaisista köyhiä.

***

Vaikka kotitalousmittauksia on tehty noin viiden vuoden välein ja edellinen väestönlaskenta on vuodelta 2012, on viesti tutkijoilta ja asiantuntijoilta hyvin selvä: Tansaniassa on valtava tilastotiedon puute, joka vaikeuttaa uusien kehitystavoitteiden saavuttamista. Maassa ei esimerkiksi ole 15 vuoteen tehty kartoitusta siitä, millä alueilla köyhyyttä on kaikista eniten.

Tilastotiedon tarve 17 kestävän kehityksen tavoitteen, 169 alatavoitteen ja niiden indikaattorien seurantaa varten tulee olemaan valtava. Maan tilastokeskusta tulisikin tukea suuremmilla resursseilla.

Myös muita toimijoita tulisi kannustaa tilastotiedon keruuseen. Siihen valtiolla ei kuitenkaan tunnu olevan tahtoa. Viime vuonna maan parlamentti hyväksyi lain, jonka mukaan tilastotietoa saa vankilatuomion uhalla tuottaa vain valtion tilastokeskuksen hyväksynnällä.

Tilastotiedon lisäksi resurssien puute on luonnollisesti iso haaste. Kehitysyhteistyön tekijät Tansaniassa ovat jo ymmärtäneet, ettei kehitysapu ole tulevaisuuden rahasampo, vaan että siihen pitää suhtautua häviävänä resurssina. Maa tarvitsee tehokkaamman verohallinnon, lisää verotuloja, sekä kestäviä yksityisen sektorin investointeja. Siihen taas tarvitaan hallituksen tahtoa.

Rahasta ja tilastoista on helppo puhua, mutta loppujen lopuksi suurin merkitys on politiikalla ja toimenpiteillä. Tällä hetkellä maassa valmistellaan uutta viiden vuoden kehitysstrategiaa. Se tulee määrittelemään, millä toimenpiteillä Tansania toimeenpanee kehitysagendan.

Uudesta ohjelmasta on tihkunut vähäisesti tietoa hallituksen ulkopuolelle. Kansalaisjärjestöjä ei ole kuultu sen valmistelussa ja vihiä sen sisällöstä on saatu vain median kautta. Strategia kantaa kaikuja kehitysajattelun alkulähteiltä – sen fokus tulee nimittäin olemaan teollistumisessa. Teollistumisella halutaan luoda talouskasvua, työpaikkoja ja vaurautta.

***

Samaisessa tilaisuudessa, jossa valtiovarainministeriön edustaja yllätti kuuntelijat pessimistisyydellään, käytiin kiivasta keskustelua siitä, mitä maan tulisi priorisoida. Monen mielestä teollistumista ei tapahdu, ellei valtio panosta ensisijaisesti väestön kouluttamiseen ja pätevän työväestön kasvattamiseen.

Tilaisuuteen yllätysvierailulle saapunut terveysministeri piti kuitenkin tiukasti kiinni hallituksen linjasta ja totesi, että talouskasvua pitää luoda ennen kuin sosiaali- ja koulutussektoria voidaan vahvistaa.

Nuorten kouluttamiselle on joka tapauksessa huutava tarve. Jopa 44 prosenttia maan väestöstä on alle 15-vuotiaita. Samalla maan talous on jo Afrikassa nopeiten kasvavien joukossa. Kasvu johtuu suureksi osaksi viime vuosina tehdyistä kaasulöydöksistä, jotka ovat houkutelleet maahan monikansallisia luonnonvarayrityksiä.

Viime vuonna tehdyn gallupin mukaan jopa neljä miljoonaa tansanialaista odottaa työllistyvänsä kaasusektorille. Silti vain vähän, korkean erityisosaamisen omaavia työntekijöitä työllistävät kaasuyritykset ovat julkisesti todenneet, ettei maassa ole tarpeeksi heidän tarpeisiinsa päteviä työntekijöitä.

Muna-kana-ongelma? Väestön tulee olla kouluttautunutta ja tervettä, jotta se pystyy tekemään töitä, mutta samalla työpaikkoja on luotava, jotta töitä löytyy. Tarvitaan ennemminkin kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

YK:n kehitysohjelma UNDP:n ekonomisti tiiivisti tilanteen osuvasti: “Instead of walking, the country has got to run.” Nyt on juostava, jos uudet kehitystavoitteet halutaan saavuttaa.