Etvo-ohjelmaa hyvästelemässä Etvon viimeinen koordinaattori Anni Vihriälä (oik.) ja ohjelma-avustaja Heidi Jäntti. Kuva: Outi Puukko/Kepa
Blogi

Kiitos 647 Etvo-vapaaehtoiselle

Etelän vapaaehtoisohjelma Etvo on avartanut suomalaisten mieliä 20 vuoden ajan. Ohjelman lakatessa päättyy yksi aikakausi Kepan työssä, kirjoittaa Etvon viimeinen koordinaattori Anni Vihriälä.
Anni Vihriälä
15.12.2015

”On vaikea keksiä, mikä toinen puolivuotinen olisi vaikuttanut persoonaani näin paljon. Vapaaehtoistyössä sain kokemuksia, joita en olisi muuten saanut, koska en olisi päässyt niin lähelle ihmisiä, jotka elävät niin eri tavalla kuin minä”, sanoo Dan Koivulaakso, Etelän vapaaehtoisohjelma Etvon vapaaehtoinen vuodelta 2005.

Koivulaakson haastattelu on osa tänä vuonna vietetyn Etvon 20-vuotisjuhlavuoden satoa. Juhlavuoden alkaessa Suomessa oli vielä vanha hallitus ja kehitysyhteistyötä tekevien järjestöjen taivaalla ei ollut myrskypilviä. Ehkä oli hieman poutaista, mutta aurinkoakin riitti.

Suomalaisista maailmankansalaisia

Etvon kautta on lähetetty vapaaehtoisia Aasiaan, Afrikkaan ja Latinalaiseen Amerikkaan. Ohjelman vaikuttavuus yksilötasolla näkyy hyvin konkreettisesti. Etvo-kokemus pulpahtaa usein esiin keskusteluissa etenkin kehitysyhteistyökonkareiden kanssa. Se vaikuttaa vuosien takaa, mutta vaikuttaa edelleen.

Globaalikasvatuksessa tarjotaan tietoa, herätetään tunteita sekä erityisesti halu toimia. Kun halulle toimia tarjotaan mahdollisuuksia, syntyy aktiivista kansalaisuutta. Ihmiset tulevat tietoiseksi asioista, oivaltavat mitä he voivat tehdä ja toimivat. Tavoitteena on globaalisti oikeudenmukaisempi maailma.

Etvon valmennuksissa vapaaehtoisille on tarjottu muhkea paketti tietoa kehityskysymyksistä ennen lähtöä ja Suomeen paluun jälkeen. Näin heidän vapaaehtoisaikansa on sidottu osaksi isompaa kuvaa. 6-12 kuukautta vapaaehtoistöissä kehitysmaissa jättää vahvan henkilökohtaisen kokemuksen siitä, että maailmaa on muutettava.

”Omakohtaisuus on ollut tärkeää. Arvot ovat samat kuin ennenkin, mutta ne vahvistuivat kokemuksen kautta, osaan argumentoida niiden puolesta paremmin. Asiat ovat jotenkin todellisempia, niillä on enemmän merkitystä, mikä vahvistaa tietenkin halua toimia hyvien asioiden puolesta."

Sitaatti on viime vuonna tehdystä raportista, jossa selvitettiin Etvon vaikutuksia osallistujien kansalaisaktiivisuuteen. Vuosien varrelle on mahtunut kokemuksia laidasta laitaan, onnistumisia, keskeytyksiä, turhautumista, työelämäoppeja ja jopa avioliittoja.

Juteltuani muutaman sadan Etvo-vapaaehtoisen kanssa kukaan heistä ei ole kuitenkaan myöntänyt, että katuisi lähtöään. Usein kantapään kautta tulleet opit ovat olleet juuri niitä jälkikäteen ajateltuna kaikkein arvokkaimpia.

Kenelle hyödyt ovat kasautuneet?

Pelkkä vapaaehtoisten globaalikasvatus ei ole ollut koko tarina Etvon takana. Ohjelman erityispiirre oli viimeisen kymmenen vuoden ajan se, että vapaaehtoisia on lähetetty ainoastaan suomalaisten järjestöjen kumppanijärjestöihin.

Näin vapaaehtoiset ovat työnteon lisäksi toimineet linkkeinä lähettävän ja vastaanottavan järjestön välillä ja usein tuottaneet tiedotusmateriaalia myös Suomen suuntaan.

Ohjelmassa on panostettu siihen, että vapaaehtoisista olisi mahdollisimman paljon hyötyä myös paikallisesti. Vastaanottavat järjestöt ovat itse suunnitelleet tehtäviä etukäteen ja miettineet, minkälaisen vapaaehtoisen he haluaisivat.

Juuri valmistunut selvitys Etvo-ohjelman hyödyistä Etelän järjestöille kertoo, että ohjelmasta on ollut monenlaisia hyötyjä myös globaalissa Etelässä.

Konkreettisten työtehtävien lisäksi vapaaehtoiset ovat toimineet kulttuuritulkkeina, lisänneet Etelän järjestön tietotaitoja sekä yhteistyötä ja viestintää Suomen kumppanin kanssa. Vapaaehtoiset ovat tuoneet omia näkökulmiaan ja ajatuksiaan vastaanottavan järjestön työhön - globaalikasvatus on ollut molemminpuolista.

Vapaaehtoiset ovat usein itse erittäin kriittisiä sitä kohtaan, paljonko heidän tekemästään työstä on hyötyä paikalliselle järjestölle. Usein he kokevat saaneensa sen isoimman hyödyn. Etvossa onkin korostettu sitä, että vapaaehtoistöissä vietetty aika on vain 6-12 kuukautta elämästä ja tärkeää on myös se, miten tuota kokemusta jatkossa käyttää.

Siispä nyt, arvon vanha Etvo-vapaaehtoinen, selvityksemme osoittaa, että myös paikallisissa järjestöissä tekemästäsi vapaaehtoistyöstäsi on todella hyödytty. Kiitos siis jokaiselle meistä 647 Etvo-vapaaehtoisesta, jotka olemme upottaneet vapaaehtoistyöhön säästömme tukeaksemme paikallisen järjestön työtä, oppineet kehityskysymyksistä ja elämästä sekä käyttäneet oppia myöhemmin hyödyksi toiminnassamme!

Kehitysyhteistyön määrärahaleikkausten yksi käytännön seuraus on Etvo-ohjelman lakkauttaminen. Se tarkoittaa isoa lovea vuoropuheluun, käytännön hyötyihin Etelässä sekä suomalaisten mahdollisuuksiin hankkia koko elämän säilyviä ja sitä muokkaavia kokemuksia. Onneksi muita mahdollisuuksia lähteä vapaaehtoistöihin maailmalle on vielä tarjolla.