Blogi

Kehitysmaaopiskelijoiden stipendiohjelma on ongelmallinen

Ulkoministeriö valmistelee kehitysmaaopiskelijoille tarkoitettua apurahaohjelmaa. Varat Suomeen yliopisto- tai ammattikorkeakoulututkintoa suorittamaan tulevien opiskelijoiden stipendeihin lohkaistaan kehitysyhteistyön määrärahoista. Ohjelman hyvistä tavoitteista huolimatta kyseinen periaatepäätös heikentää Suomen avun laatua.
Niina Pitkänen
1.2.2011

Apurahaohjelman on tarkoitus turvata kehitysmaista tulevien kansalaisten opintomahdollisuudet Suomessa. Tällä hetkellä ohjelman piiriin potentiaalisesti kuuluvia eli ns. ODA-maista tulleita opiskelijoita on maassamme reilut 7000.

Stipendiohjelma liittyy samaan aikaan yhdeksässä yliopistossa ja kymmenessä ammattikorkeakoulussa käynnistyvään lukukausimaksukokeiluun. Stipendien turvin kehitysmaista tulevat opiskelijat voisivat jatkossakin kouluttautua esimerkiksi maa- tai metsätalouden, vesi- ja energia-alan tai vaikkapa tietotekniikan osaajiksi. Koulutusalojen rajaus on tarkoitus tehdä Suomen kehityspoliittisessa ohjelmassa määritettyjen painopisteiden mukaisesti.

***

Koulutus on tärkeä osa köyhyyden vähentämistä ja lopulta sen poistamista. Varsinkin kun lähtökohdaksi otetaan kehitysyhteistyön perimmäinen tavoite, eli itsensä tarpeettomaksi tekeminen, ovat koulutetut ja ammattitaitoiset ihmiset yksi parhaista sijoituksista kestävään kehitykseen. Tutkinto avaa kenelle tahansa uuden maailman, mahdollisuuden auttaa itse itseään.

Tietoa uudesta ohjelmasta ei kuitenkaan voi ottaa vastaan riemusta kiljuen. Stipendien myöntäminen ei välttämättä ole kustannustehokkain tai laadukkain ratkaisu kehitysmaiden kansalaisten koulutuksen edistämiseksi. Kestävin se ei ainakaan ole. Pitkällä tähtäimellä paras ratkaisu olisi keskittyä rakentamaan kouluttautumismahdollisuuksia kehitysmaihin.

Käytännöllisiäkin haasteita riittää. Stipendeistä tulisi käytännössä kehitysyhteistyöhanke, jonka toteuttamispaikka on Suomi. Miten voidaan varmistaa se, että täällä tutkinnon suorittavat palaavat omaan maahansa ja että ohjelmaan panostetulla rahalla on aito kehitysvaikutus?

***

Tiukan taloudellisen tilanteen myötä Suomi ei ole ainoa avunantajamaa, jossa kehitysyhteistyön määrärahoihin kohdistuu yhä suurempia poliittisia paineita. Mukaan on haluttu laskea entistä suurempi osuus esimerkiksi sotilaallisen kriisinhallinnan kuluja, pakolaisten vastaanottamisesta kotimaassa aiheutuvia menoja ja kehitysmaiden ilmastotoimien rahoitusta. Monet maat raportoivatkin kehitysavuksi sellaisia menoeriä, joita ei käytetä köyhyyden vähentämiseksi kehitysmaissa. Kansalaisjärjestöt kutsuvat tätä avun paisutteluksi – näyttäähän kehitysavun määrä sen vuoksi suuremmalta kuin se todellisuudessa on.

Kansalaisjärjestöt ovat pitkään seuranneet todellisen avun määrää EU-maiden apubudjeteista ja nimenneet pahimpia apunsa paisuttelijoita vuosittain julkaistavassa Aid Watch -raportissa. Esimerkiksi vuonna 2009 EU-maat raportoivat apuna 3,8 miljardin edestä kuluja, jotka eivät tuo uusia resursseja kehitysmaiden köyhyyden vähentämiseen.

Kehitysyhteistyön virallisia kriteerejä ylläpitävän OECD:n kehitysyhteistyökomitean määritelmät eivät kiellä Suomen suunnitteleman ohjelmat rahoittamista apuvaroista, mutta se ei vielä tee stipendiohjelmasta laadukasta kehitysyhteistyötä.