Blogi

Kansalaisyhteiskunta hakee konsensusta ja ammattimaistuu

Tappaako konsensuksen tarve yhteiskunnallisen keskustelun vai olisiko se hypettämisen arvoinen voimavara globaalisti? Sävyisäksi ja hajanaiseksi kuvailtu suomalainen järjestökenttä pohti olemustaan.
Anna-Sofia Joro
23.1.2013

Kehys ja Kepa kutsuivat järjestöjen edustajia keskustelemaan näistä ja muista ajankohtaisista kysymyksistä Kepan syksyllä 2012 teettämän, Suomen kansalaisyhteiskunnan ominaispiirteitä ja tilaa koskevan selvityksen pohjalta. Selvityksen tekijä Maija Seppo esitteli keskeisiä teemoja.

Lisäinspiraatiota tilaisuudelle antoi World Alliance for Citizen Participation CIVICUS, joka päivittää globaalia kansalaisyhteiskunnan tila -raporttiaan tämän kevään aikana.

CIVICUSin jäsenille Kepalle ja Kehykselle lähetetyt kysymykset pureutuvat valtion ja kansalaisyhteiskunnan suhteisiin, lainsäädännölliseen toimintaympäristöön ja järjestörahoitukseen Suomessa.

***

Kepan selvityksessä tuli vahvasti esiin suomalaisen kansalaisyhteiskunnan aktiivinen ja sävyisä luonne. Järjestöjen rooli palveluntuottajina elää vahvana. Edunvalvontatyötä tehdään, mutta poliittisen muutoksen hakeminen jää taka-alalle. Sama pätee kehitysyhteistyöjärjestöihin. Heterogeenisyydestään ja "jokainen puuhaa tahollaan" -mentaliteetista johtuen järjestökenttä jää usein näkymättömäksi ja hajanaiseksi.

Konsensushakuisuus on Suomen kansalaisyhteiskunnan olennainen piirre. Suomalaisten on vaikeaa olla eri mieltä ja silti hyvissä väleissä, mikä on vaikuttanut myös järjestöihin, Maija Seppo muistutti.

Onko konsensushakuisuus sitten hyvä vai huono juttu? Kysymys herätti vireää keskustelua. Jotkut järjestöedustajat kokivat konsensushakuisuuden suomalaisen yhteiskunnan "hypettämisen" arvoiseksi voimavaraksi globaaleilla pelikentillä. Ilman mitään yhteistä säveltä kansalaisyhteiskunnan ja valtion välinen keskustelu olisi mahdotonta. Konsensushakuisuudestaan huolimatta - tai ehkä juuri siksi - suomalainen järjestötoiminta koettiin kuitenkin paljon vaikuttavammaksi kuin monissa Euroopan maissa.

Toisaalta konsensushakuisuus laimentaa ja tukahduttaa yhteiskunnallista keskustelua. Esimerkiksi politiikan kabineteissa keskustelu saattaa käydä railakkaana, mutta ennen kuin mennään ulos pyritään löytämään yhteinen sävel. Sisäisiä keskusteluja olisi kiinnostava avata laajemmin myös kansalaisyhteiskunnalle, jotta vaikuttamisen paikkoja syntyisi.

Entä hajoaako kansalaisyhteiskunnan yhtenäinen ääni yhtenäiskulttuurin murtuessa? Järjestökentän ammattimaistuessa ihmiset saattavat alkaa löytää uusia, löyhempiä tapoja järjestäytyä tietyn asian ympärille.

Paljon puhutaan myös vapaaehtoistoiminnan murroksesta ja siitä, kuinka yhä harvempi haluaa sitoutua järjestötoimintaan vuosikausiksi. Ajan henkeen kuuluvat lyhytjänteisyys ja virtuaalinen maailmanparannus.

Tilaisuuteen osallistuvat järjestöedustajat pohtivat, kuinka dramaattinen vapaaehtoistoiminnan muutos oikeasti on ja koska se alkaa näkyä suurten ikäluokkien vetäytyessä vapaaehtoistoiminnasta. Myös laadullisen ja määrällisen osallistumisen suhdetta olisi kiinnostava tutkia.

***

Monikulttuurisuuden lisääntymisen toivottiin muokkaavan suomalaista kansalaisyhteiskuntaa. Muualta tulleet voisivat haastaa konsensushakuisuutta ja kehittää keskustelukulttuuria, tilaisuudessa ehdotettiin.

Tosin kansalaisyhteiskunnan monikulttuurisuuskin elää murroskautta. Joka maalla ei enää ole omaa seuraansa vaan syntyy monietnisiä yhdistyksiä, joissa ei niinkään muistella omaa etnistä identiteettiä vaan toimitaan muiden etnisten ryhmien edustajien kanssa.

Heräsi myös kysymys, kuinka helppo maahanmuuttajataustaisten on integroitua suomalaisjärjestöihin. Vanhat järjestöt kun ovat usein jähmeitä toimintatavoissaan. Tosin yhteistyön jähmeyttä esiintyy myös suomalaisten järjestöjen välillä. Joka tapauksessa monikulttuurisesta yhteistyöstä voidaan oppia paljon, kunhan toimintakulttuureihin liittyvät haasteet selätetään.

***

Keskustelu globaalin kansalaisyhteiskunnan rooleista jatkuu monisyisenä. Pitäisikö järjestöjen osoittaa mieltä kokoussalien ulkopuolella vai istua päätöksentekijöiden kanssa samaan pöytään ja puhua samaa kieltä? Vai sekä että? Iso pohdinnan aihe on, mitkä ovat järjestöjen todelliset vaikuttamismahdollisuudet globaalilla tasolla. Ennen kaikkea: kuka edustaa ketä, kun puhutaan globaalista kansalaisyhteiskunnasta?

Tilaisuudessa koettiin, että ainakin kansalaisyhteiskunta voi tuoda keskusteluun näkemyksiä, joita ei muuten nousisi esille sekä ylipäänsä kertoa ihmisille, missä ja mistä milloinkin ollaan päättämässä - eikä vain globaalilla vaan myös EU:n tasolla.

**

Kepa ja Kehys työstävät tällä viikolla keskustelun pohjalta vastaukset CIVICUSin kyselyyn, joka linkitetään myös tähän jäsenblogiin perjantaina 25.1.2013.

Lue lisää