Mosambikin media raportoi säännöllisesti ulkomaisten yhtiöiden ja paikallisten välisistä konflikteista. TV-kamerat olivat paikalla myös tiilentekijöiden protestissa huhtikuussa 2013. Kuva: Kepa / Henna Hakkarainen
Blogi

Kansalaisjärjestöt rakentavat demokratiaa Mosambikissa

Mosambikissa sananvapaus ja lehdistönvapaus on melko laajaa verrattuna moneen muuhun eteläisen Afrikan maahan - paljolti kansalaisjärjestöjen ja sitoutumattoman median yhteistyön ansiosta.
Minna Tuominen
21.1.2015

Kansalaisjärjestöjen työllä on saatu Mosambikissa aikaan merkittäviä tuloksia demokratian edistämisessä. Järjestöjen riveissä varsinaisena soihdunkantajana on toiminut Suomen jo pitkään tukema sitoutumaton tutkimusjärjestö IESE (Istituto de Estudos Sociais e Económicos) sekä muiden pohjoismaiden vahvasti tukema mosambikilainen kansalaisjärjestö CIP (Centro de Integridade Pública).

Molemmat järjestöt ovat tehneet paljon työtä valottaakseen maan julkisen sektorin päätöksentekoprosesseja. Näiden ja monien muiden järjestöjen sekä itsenäisen median ansiosta  monessa muussa Afrikan maassa hyvin vahvana elävä ja vaikuttava presidenttikultti on selvästi menettänyt merkitystään.

Kriittisten mielipiteiden julkituominen hallitusvaltaa kohtaan on yleistynyt ja yhä suurempi määrä maan kansalaisia uskaltaa avoimesti kyseenalaistaa poliittisen eliitin päätöksentekoa. Näin ainakin pääkaupunkiseudulla Maputossa. Maaseudulla kriittisten kannanottojen esiintuominen on edelleen riskialtista. Paljon työtä on vielä tehtävänä.

Sananvapauden sekä lehdistön vapauden laajeneminen on merkittävä virstanpylväs Suomen pitkäaikaisen kehitysyhteistyön kumppanimaan demokratisoitumisen polulla. Nähdäkseni se on välttämätöntä pohjatyötä, jota ilman valtiot eivät edes myyttisen kehityksen rajan eli 3000 USD/BKT/pp rikkoutuessa ole kypsiä demokratialle.

Mitä Mosambikin kokemukset opettavat avunantajille? Olen sitä mieltä, että budjettitukea antavien maiden kuten Suomen tulisi asettaa vaatimuksensa korkeammalle ja esittää konkreettisia seurauksia apurahojen väärinkäytölle. Lisäksi tulisi myöntää se, ettei Roomaakaan yhdessä yössä rakennettu.

Mosambikille ja muille kehittymässä oleville valtioille pitää antaa aikaa - ei vain kasvattaa bruttokansantuotettaan vaan myös lujittaa demokratiaansa. Ja sillä tiellä kansalaisjärjestöt ovat ensiarvoisen tärkeitä toimijoita.