Blogi

Kansalaisjärjestöjen mahdollisuudet vaikuttaa

Avunantajat ovat huomioineet kansalaisjärjestöjen tärkeän roolin avun tehokkuudessa, demokratian lisäämisessä sekä hallitusten poliittisten toimien valvonnassa.
Ritva Parviainen
15.9.2011

Varsinkin lisääntynyt huoli avun tehokkuudesta on saanut katseet kääntymään enenevässä määrin kansalaisjärjestöjen toimintaan ja niiden antamaan mahdolliseen lisäarvoon maan kehityksessä.

Mosambik on valittu Bangladeshin ja Ugandan lisäksi tutkimukseen, jossa arvioidaan miten kansalaisyhteiskunta ja kansalaisjärjestöt ovat mukana poliittisessa keskustelussa, mikä on niiden kontribuutio ja miten avunantajat voisivat parhaiten avustaa ja tukea järjestöjä työssään.

Tutkimus on pääasiallisesti Tanskan Danidan, Ruotsin Sidan ja Itävallan ADAn rahoittama, mutta mukana on myös muita kuten Kanadan Cida, Suomen ulkoministeriö ja Sveitsin SDC. Konsulttifirmat tulevat Tanskasta ja Iso-Britanniasta.

Tutkimuksen viisi pääasiallista tavoitetta on:

  • ymmärtää, miten kansalaisyhteiskunta ottaa osaa poliittiseen keskusteluun ja miten sille annetaan tilaa;
  • evaluoida kansalaisyhteiskunnan toimintaa; onko se relevanttia, tehokasta ja tuloksia tuottavaa;
  • tunnistaa tekijöitä, jotka vaikuttavat joko positiivisesti tai negatiivisesti kansalaisyhteiskunnan haluun ja kykyyn olla mukana poliittisessa keskustelussa;
  • keskustella erilaisista kumppanuus- ja avunantostrategioista kehitysyhteistyössä sekä niiden voimavaroista ja heikkouksista;
  • antaa suosituksia siitä, miten kansalaisyhteiskuntaa voitaisiin jatkossa parhaiten tukea poliittisessa keskustelussa.

Konsultit haastattelivat minua Kepan edustajana sekä muutamaa muuta kansalaisjärjestöä 6.9.2011. Kutsussa näkyi kolmen konsultin nimet, joista tunnistin Paula Monjanen. Hän on FDC-järjestön (Fundação para o Desenvolvimento Comunitário – Foundation for Community Development) entinen ohjelmajohtaja. FDC:n johtajana toimii Graça Machel, Mosambikin ensimmäisen presidentin Samora Machelin leski ja Nelson Mandelan nykyinen vaimo. Hänet tunnetaan hallituspuolue Frelimon jäsenenä, mutta hän on myös ollut avoimesti kriittinen Frelimon politiikkaa kohtaan.

Kokoukseen ilmestyi toinenkin konsultti, jonka nimeä kutsussa ei ollut – Paulo Cuinica. Cuinica tunnetaan kansalaisjärjestöryhmittymän G-20 puheenjohtana, ja on hän ollut muutamia vuosia sitten Kepankin palveluksessa. Jos Monjane on sukua Graça Machelille, niin Cuinica on puolestaan naimisissa Machelin sukulaisnaisen kanssa. Piiri pieni pyörii.

Me neljä INGOjen edustajaa katsoimme hetken toisiamme. Mitä tehdä? Minkälaisesta evaluaatiosta onkaan kyse? Kepan lisäksi paikalla olivat ActionAid/MS (liittyneet yhteen ja perustamassa kansallista järjestöä), Sveitsin Helvetas sekä tanskalainen ammattijärjestöliitto. Jossain vaiheessa katsoin parhaaksi kysyä, onko kokous luottamuksellinen. Tyhmä kysymys. Eihän sieltä tietenkään vuoda tietoa Frelimolle... Annoimme palaa.

Arvioitavana oleva ajanjakso on viisi viimeistä vuotta. Otimme esille monia epäkohtia nykyisen hallituksen politiikassa, mikä koskee kansalaisyhteiskuntaa ja sille annettua tilaa sekä mahdollisuuksia toimia.

Esimerkiksi maakuntatasolla toimivien Development observatory -elinten tarkoituksena oli alun perin osallistaa kansalaisjärjestöt maakuntatason kehittämiseen antamalle niille tietoa meneillään olevista prosesseista sekä pyytää niiltä ehdotuksia uusiin sosioekonomisiin suunnitelmiin.

Hyvä idea. Käytännössä prosessi on kuitenkin käännetty päinvastoin niin, että nyt vaaditaankin kansalaisjärjestöiltä raportointia siitä, mitä ne ovat tehneet. Kutsut näihin konsultaatioihin tulevat usein päivää ennen kokousta, eikä kenelläkään ole aikaa tai mahdollisuutta analysoida paikallishallinnon monisatasivuisia raportteja ennen kokousta.

Puhuimme siitä, miten pelko viranomaisia kohtaan on lisääntynyt näiden viimeisten vuosien aikana, ja esimerkiksi lehdistössä esiintyy paljon itsesensuuria. Otimme esille myös lisääntyneen kontrollin ulkomaalaisia järjestöjä kohtaan ja vaikeudet työluvan hankinnassa.

Suuri ongelma on se, miten kansalaiset järjestöjen ulkopuolella saataisiin mukaan poliittiseen keskusteluun. Viimesyksyiset mellakat näyttivät, ettei hallituksen ja tavallisten kansalaisten välillä ole minkäänlaista kontaktia. Kun pääsimme vauhtiin, loppua ei näyttänyt tulevan. Olimme kaikista asioista samaa mieltä, joten konsulttien ei auttanut muu kuin kirjata kommenttimme ylös.

Meitä pyydettiin myös tunnistamaan mahdollisia "success stories" koskien viimeaikaisia prosesseja ja strategioita. Nostimme esille Kepan kumppanijärjestön Fórum Mulherin ja muiden naisjärjestöjen ajaman lain kotiväkivallasta, MISAn (Media Institute of Southern Africa) monivuotisen hankkeen informaatiolaista, joka nyt on vihdoin menossa eduskunnan käsiteltäväksi, sekä muutamia muita lakiuudistuksia koskien lasten ja muiden heikompien ryhmien oikeuksia. Lait eivät itse asiassa ole ollenkaan huonoja, mutta niiden täytäntöönpanossa on vielä paljon parannettavaa. Otin esimerkiksi maalain, josta yksityissektori viranomaisten myötävaikutuksella on tehnyt tyhjän kirjaimen.

Kokousta seuraavana päivänä tapasin tutkimusta johtavan tanskalaisen konsultin yhdessä IBIS-järjestön johtajan kanssa. Konsultti oli jonkin verran tietoinen mahdollisesta biaksesta johtuen mosambikilaisten konsulttien poliittisesta taustasta, ja lupasi ottaa tämän huomioon evaluaation aikana. Olisi hyvä myös tarkistuttaa eri kokousten pöytäkirjat läsnäolleiden kansalaisjärjestöjen edustajien kesken. Näin voisimme kontrolloida, että sanomisemme on kirjattu oikein. Jatkoa seuraa. Kansalaisyhteiskunnan konsultaatiot jatkuvat vuoden 2012 alkuun ja lopullinen raportti saataneen syksyllä 2012.

Kirjoittaja on Kepan maajohtaja Mosambikissa.