Hämeen ammattikorkeakoulun Cleantech-ryhmän vastuuhenkilö Harri Mattila muistutti kuulijoita siitä miten edullisesti me Suomessa saamme puhtaan veden suoraan kotiin toimitettuna. Muut kuvassa näkyvät panelistit ovat Kepan järjestökoordinaattori Jaana Viirimäki, Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiirin hallituksen jäsen Pekka Honkala ja Hämeenlinnan kaupungin ympäristöasiantuntija Heli Jutila.
Kuva:
Katariina Filppula
Blogi

Järjestöt ja vesiasiantuntijat luovat kestävää kehitystä

Vaikka Suomea voi sanoa vahvaksi vesi- ja sanitaatioalan osaajaksi, eivät Suomen vedenkäyttötavat ole globaalissa mittakaavassa kestäviä.
Jaana Viirimäki
15.6.2016

Kestävän kehityksen maailmanlaajuinen ohjelma Agenda 2030 näkyi lauantaina 11. kesäkuuta Hämeenlinnassa, kun Hämeenlinnan seudun luonnonsuojeluyhdistys järjesti paneelikeskustelun siitä, miten Suomi parhaiten voisi edistää Agenda 2030:n tavoitetta 6, eli varmistaa veden saannin ja kestävän käytön sekä sanitaation kaikille.

Tavoitteen kuusi alatavoitteet puhuvat sanitaation lisäksi sekä jätevesien kestävästä käsittelystä, vesistöjen saastumisen ehkäisystä, puhtaan juomaveden saamisesta kaikkien ulottuville että vedenkäytön tehostamisesta ja veden kierrätyksen lisäämisestä. Alatavoitteiden monipuolisuus kertoo siitä, miten monin tavoin vesi ja veden laatu ovat ihmisen elämän perusedellytyksiä.

Nämä veteen liittyvät asiat eivät välttämättä suomalaisista tunnu ajankohtaisilta, monella meistä kun vesiasiat ovat niin hyvällä mallilla ettei asiaa juurikaan tarvitse ajatella. Avaa vain hana ja juo! Globaalissa mittakaavassa tämä on hyvin harvinainen etuoikeus.

***

Hämeenlinnan seudun luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja Sirpa Rautiainen oli kutsunut keskusteluun mukaan asiaan hyvin perehtyneitä paikallisia asiantuntijoita, joista usealla oli paikallistason lisäksi runsaasti kokemusta eri mantereilla toteutetuista vesihuolto- ja sanitaatiohankkeista.

Panelistit olivat yksimielisiä siitä, että vaikka Suomea voi sanoa vahvaksi vesi- ja sanitaatioalan osaajaksi, eivät Suomen vedenkäyttötavat ole globaalissa mittakaavassa kestäviä. Ihan se perusasia, että huuhdomme vesivessamme juomavedellä, on monessa maailman maassa aivan täysin mahdoton ajatus. Moiseen juomaveden tuhlaamiseen ei ole kaikkialla varaa. Suomi ei voi olla viemässä omia kestämättömiä toimintatapojaan muualle maailmaan.

Vastapainoksi Suomessa on myös vahvaa kuivakäymäläpuolen osaamista. Suomalaiset järjestöt ja yritykset ovat yhdessä kehittäneet yhä parempia erottelevia kuivakäymälöitä ja testanneet niitä monissa kehitysyhteistyöhankkeissa. Myös käymäläjätteiden ja jätevesipuhdistamoiden puhdistamolietteen jatkokäyttöön liittyvä ravinteiden kierrätys on monen edistyksellisen tutkimushankkeen kohteena. Esimerkiksi Biourea-hankkeessa tuotteistetaan jätteistä jalostettuja lannoitteita jatkokäyttöön ja Suomen hallituksen Kiertotalouden kärkihankkeessa tuetaan alan kehitystyötä.

***

Hämeen ammattikorkeakoulussa Cleantech-ryhmän vastuuhenkilönä toimiva Harri Mattila toi paneelikeskustelussa esille yhteistyötä, jota hän on tehnyt Huussi ry:n kanssa sanitaation ja ravinteiden kierrätyksen alalla. Mattila halusi myös korostaa sitä, kuinka edullisesti me suomalaiset saamme peruselintarvikkeen -puhtaan veden- toimitettuna suoraan hanoihin kotiimme.  Onko veden halpa hinta joskus syypää siihen, ettemme aina osaa arvostaa tätä perusasiaa, mietti Mattila.

Hämeenlinnan kaupungin ympäristöasiantuntijan Heli Jutilan vastuulla ovat muun muassa vesiensuojelukysymykset ja huleveteen liittyvät asiat. Hän toimii myös ympäristöön ja luonnonsuojeluun liittyvässä järjestötoiminnassa ja näkee järjestöt ja viranomaiset hyvinä kumppaneina myös vesiensuojelukysymyksissä. Ihmiset voivat vaikuttaa lähiympäristönsä vesiensuojeluun ottamalla suoraan yhteyttä viranomaisiin. Jutila kuitenkin kehotti kuulijoita myös hyödyntämään järjestöjen osaamista, esimerkiksi haja-asutusalueen jätevesiasioissa Kokemäen vesistön vesiensuojeluyhdistyksen tarjoamaa neuvontapalvelua.

Hämeenlinnalainen pitkän linjan järjestöaktiivi Heikki Jarkko kertoi käytännön esimerkkejä saksalaisten kaupunkien, kuten Dresdenin, käyttämistä jätevesilietteen käsittelymenetelmistä, jotka perustuvat mädätykseen ja biokaasutuotantoon. Yhden prosessin jäte kun voi olla toisen prosessin raaka-aine, jota voi hyödyntää monin tavoin. Jarkkojen pariskunta Heikki ja Anna-Liisa tunnetaan Hämeenlinnassa myös Nakurun lapset ry:n perustajajäseninä, jotka väsymättä tuovat esille globaalin vastuun kysymyksiä ja rekrytoivat paikkakuntalaisia tukemaan järjestön kehitysyhteistyöhankkeita.

***

Panelistit vasemmalta oikealle Harri Mattila, Jaana Viirimäki, Pekka Honkala, Heli Jutila, Heikki Jarkko. Oikealla paneelia vetänyt Hämeenlinnan seudun luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja Sirpa Rautiainen.

Paneelissa tuli vahvasti sellainen vaikutelma, että viranomaiset, oppilaitokset, kansalaisjärjestöt sekä vesi- ja sanitaatioalan asiantuntijat kokevat toisensa hyviksi kumppaneiksi kestävien käytäntöjen edistämisessä. 

Suomen Luonnonsuojeluliiton Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiirin hallituksen jäsen Pekka Honkala toimii aktiivisesti piirissä aluetason vesiensuojelun hyväksi. Lisäksi hän kokee todella tärkeäksi myös toiminnan Kankaistenjärven suojeluyhdistyksessä, jonka varapuheenjohtaja hän on. Järven ympäristön asukkaat ja kesämökkiläiset ovat ne henkilöt, jotka ensimmäisenä havaitsevat huolestuttavat merkit vesistön tilassa. Yhdistyksen kautta he ovat onnistuneet yhdistämään voimansa ja toimimaan lähivesistönsä kunnon parantamiseksi.

***

Kepan koordinoimaa kansalaisjärjestöjen Agenda 2030 -yhteistyötä oli ilo edistää Hämeenlinnan Mahdollisuuksien torilla paikallistason aktiiveja tapaamalla. Globaalia kestävän kehityksen ohjelmaa kun on toimeenpantava valtioiden välisen yhteistyön lisäksi juurikin kansallisesti ja paikallistasolla.

Hämeenlinnalaisten viranomaisten, oppilaitosten ja järjestöjen edustajat osoittivat vahvaa halua toimia yhteistyössä, jotta uusia ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestäviä ratkaisuja voidaan löytää niin tavoitteen 6 toimeenpanossa kuin koko Agenda 2030:n toteutuksessa.

Yksi keskeisimmistä asioista uuden kestävän kehityksen ohjelman onnistumisessa on se, miten siihen sitoutuneet valtiot toteuttavat ohjelmaa. Yhtäkään ohjelman seitsemästätoista tavoitteesta ei saavuteta, elleivät ohjelmaan sitoutuneet maat todella sitoudu niiden toteuttamiseen. Suomessa toimintasuunnitelman laatimista koordinoi Valtioneuvoston kanslia.

Kansalaisjärjestöt ovat jo monen kuukauden ajan tehneet tiivistä yhteistyötä tarkoituksenaan vaikuttaa tuon suunnitelman sisältöön. Suomi esittelee YK:ssa heinäkuussa ensimmäisten maiden joukossa kestävän kehityksen toteutumisen haasteita ja mahdollisuuksia Suomessa.

Kirjoittaja työskentelee Kepassa järjestökoordinaattorina ja vastaa Mahdollisuuksien torien tukemisesta ja on koulutukseltaan hydrobiologi.

Paneeli oli osa Agenda 2030 -keskustelutilaisuuksien sarjaa.