Ihmisyys on järjestöjen roolien ytimessä. Kuva: Auli Starck/Kepa.
Blogi

Järjestöt ideoivat roolejaan - Disneyn malliin

"Millainen kansalaisjärjestöjen rooli voisi parhaimmillaan olla Suomen kehityspolitiikassa ja erityisesti kehitysyhteistyössä?"
Anna-Sofia Joro
3.9.2012

Normal 0 21 false false false FI X-NONE X-NONE /* Style Definitions */ table.MsoNormalTable {mso-style-name:"Table Normal"; mso-tstyle-rowband-size:0; mso-tstyle-colband-size:0; mso-style-noshow:yes; mso-style-priority:99; mso-style-parent:""; mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt; mso-para-margin:0cm; mso-para-margin-bottom:.0001pt; mso-pagination:widow-orphan; font-size:10.0pt; font-family:"Calibri","sans-serif";} Innostunut joukko Kepaan kokoontuneita jäsenjärjestöjen edustajia sai kolme tuntia aikaa ideoida vastauksia tärkeään kysymykseen.

Ideariihessä kartoitettiin, miten järjestöt näkevät roolinsa ja työnsä tulevaisuudessa. Samalla pohdittiin, mitä järjestöille tarkoittaa kehityspoliittisen toimenpideohjelman sitoumus lisätä kansalaisjärjestöjen kautta kanavoitavaa rahoitusta ja parantaa toiminnan tuloksellisuutta.

"Vetäkää historian verhot syrjään ja kuvitelkaa, että näette kysymyksen ensimmäistä kertaa", ideariihen fasilitaattori Iris von Harpe luotsasi. Hän korosti, että ideoinnin alussa saa haaveilla ja ylittää henkisiä esteitä. Kaikki ovat tasa-arvoisia ja jokaisen ajatukset yhtä tärkeitä. Kaikenlainen kritisointi ja latistaminen tyyliin "tätä on jo kokeiltu" pantiin pannaan, jotta luovuus voisi kukkia. Ei ihme, että malli on saanut nimensä ehtymättömän ideakaivon Walt Disneyn mukaan.

Kriittisen tarkastelun aika koittaisi myöhemmin, kun valittaisiin painopisteitä eteenpäin työstettäviksi.

Ajatus ideariihestä ja keskustelu kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyöstä vuonna 2015 ja sen jälkeen sai alkunsa ulkoministeriön kansalaisjärjestöyksikössä. Ministeriön sisäisen keskustelun ja ideoinnin avulla pyritään jalkauttamaan uutta kehityspoliittista toimenpideohjelmaa. Aihe kiinnostaa laajalti, sillä ministeriössä keväällä pidettyyn ideariiheen osallistuivat myös ministeri Heidi Hautala, alivaltiosihteeri Anne Sipiläinen sekä osastojen päällikköjä.

Järjestöt tiedustelivat myös ministeriön ideariihen fasilitoineelta Iris von Harpelta, millaista satoa sieltä saatiin. Ideointi sujui kuulemma todella hyvässä ja järjestöjä arvostavassa hengessä.

***

Mitä kolmessa tunnissa saatiin aikaan? Neljä järjestöjen edustajista muodostettua ryhmää esittelivät fläppitauluille kokoamiaan ideoita. Ryhmät tarkastelivat järjestöjen rooleja hieman eri vinkkeleistä ja painotuksin, mutta suuret suuntalinjat olivat yhtenäiset. Järjestöthän ovat jo pitkään ja hartaasti pohtineet roolejaan, kehitysyhteistyönsä tuloksellisuutta ja luoneet yhteiset Istanbulin periaatteet toimintaansa ohjaamaan.

Ensinnä korostettiin, että kansalaisyhteiskunnalla tulee olla vapaus itse valita moninaiset roolinsa nyt ja jatkossa, ja roolit on tunnustettava yli poliittisten kausien. Kansalaisyhteiskunta on itseisarvo, vaikka sen olemassaoloa kyseenalaistetaan tälläkin hetkellä monissa yhteiskunnissa. Järjestöt on myös nähtävä tasa-arvoisina kumppaneina, ei vain KEO-30:n vaan koko ulkoministeriön taholta.

Järjestöjen rooli eri alojen arvostettuina asiantuntijoina on keskeinen. Järjestöistä löytyy monipuolista osaamista ja tietoa eri alueilta, esimerkkinä Etelän yhteiskuntien paikallistuntemus ja ruohonjuuritason kontaktit. Monilla suomalaisilla järjestöillä on myös paljon kokemusta ajankohtaisen oikeusperustaisuuden soveltamisesta käytännön työssä. Lisäksi järjestöt kehittävät hyviä käytäntöjä ja innovoivat sekä uusia toimintatapoja että rahoitusmuotoja.

Järjestöt vahvistavat kansalaisyhteiskuntaa ja aktivoivat kansalaisia osallistumaan ja vaikuttamaan sekä Suomessa että Etelässä. Samalla järjestöt levittävät vapaaehtoistoiminnan kulttuuria ja tekevät tärkeää globaalikasvatustyötä. Keskeistä on myös kehityspoliittinen vaikuttaminen Suomessa ja Etelässä, ja siinä tulee huomioida niin isojen kuin pienten järjestöjen edut.

Yleisesti järjestöille toivottiin lisää resursseja sekä reilut reunaehdot, jotta ne voisivat aidosti toteuttaa ja kehittää näitä moninaisia roolejaan.

Fasilitaattori Iris von Harpe kuunteli järjestöjen ideoita ja totesi, että lähtökohdat yhteistyölle ministeriön kanssa vaikuttavat erinomaisilta, koska tahto on hyvä ja molemmat osapuolet arvostavat toisiaan. Haasteitakin riittää. Esimerkiksi pysyville käytänteille olisi iso tilaus, sillä ulkoministeriö ei henkilökunnan nopeasta vaihtuvuudesta johtuen useinkaan tunne tarpeeksi kansalaisyhteiskunnan toimintaa.

Keskustelu jatkuu perjantaina 7.9. ulkoministeriössä, jossa Kepa ja muutama jäsenjärjestön edustaja jakavat ideariihen satoa ja kuulevat ulkoministeriön riihen tuloksista. Samalla sovitaan jatkosta. Jäsenblogista voi lukea myös tästä tilaisuudesta sekä ideointiprosessin etenemisestä syksyn mittaan.

Lisätietoja: