Kuva: Flickr / Howard Lake (CC BY-SA 2.0)
Blogi

Järjestöjen varainhankinnassa uusia tuulia

Trendeistä kiinnostavimpia on joukkorahoitus, joka tarjoaa mahdollisuuksia myös järjestöille. Myös rahankeräyslain uudistuksen odotetaan jatkuvan, kunhan hallitus ehtii tarttua asiaan.
Sanna Rekola
10.12.2015

Kepan rahoitusinfojen sarja jatkui 10. marraskuuta keskustelulla rahankeräyslain uudistamisesta ja joukkorahoituksen mahdollisuuksista.

Järjestöt ovat toiveikkaina odottaneet helpotusta rahankeräysluvan saamiseen. Nykyisellään prosessi on ajallisesti pitkä ja hakemuksessa on pitänyt ilmoittaa varsin tarkasti, missä ja millaista rahankeräystä järjestö on suunnitellut tekevänsä. Esimerkiksi paikalliset järjestöt eivät ole aina saaneet lupaa valtakunnallisesti toteutettavaan keräykseen. Internetin aikakaudella tällainen rajaaminen tuntuu vanhanaikaiselta ja asettaa turhia esteitä järjestöjen toimille.

Jotta järjestöt voisivat reagoida muuttuvaan ympärillään tapahtuviin muutoksiin ja tehdä työtänsä yhteisen hyvän edistämiseksi, rahankeräyksen lupamenettelyjen tulisi olla joustavampia: byrokratiaa olisi kevennettävä ja lupaprosesseja nopeutettava. Tärkeää olisi saada nopea ja toimiva hallinto, joka tukisi rahankeräyksen luotettavuutta ja avoimuutta erityisesti lahjoittajan näkökulmasta.

***

Pia Tornikoski Valasta esitteli tilaisuudessa varainhankinnan trendejä. Teknisten ratkaisujen ja rahankeräystapojen nopean kehityksen lisäksi on olennaista hahmottaa lahjoittajien toiveita ja odotuksia.

Lahjoittajat odottavat yhä useammin tietoa tukemansa toiminnan tuloksista ja monet vaativat, että lahjoitusten tulisi mennä lyhentämättömänä perille. Tähän peliin ei kuitenkaan kannata lähteä, muistutti Tornikoski. Jos kerätystä rahasta mitään ei pantaisi hallintoon, miten tuetun toiminnan laatua ja rahoituksen perille menemistä edes voitaisiin valvoa?

Tornikoski nosti esille, että vaikka suomalaiset lahjoittavat jo nyt varsin runsaasti, heissä on yhä potentiaalia. Vaikka lahjoittajia on määrällisesti entistä vähemmän, lahjoitusten kokonaismäärä on aiempaa suurempi. Lahjoittajat ovat sitoutuneempia ja lahjoittavat säännöllisesti valitsemalleen taholle. Rahoituksen keskittyminen on kuitenkin usein haaste pienille toimijoille, joiden resurssit varainhankintaan ovat vähäisemmät.

Myös Kepan selvitys suomalaisjärjestöjen kehitysyhteistyörahoituksesta osoittaa, että järjestöjen keräämän yksityisen rahoituksen määrä on todella huomattava. Suomalaiset paitsi tukevat järjestöjen toimintaa rahallisesti, osallistuvat siihen itse vapaaehtoisena.

***

Tilaisuuden toisella puoliskolla sukellettiin joukkorahoituksen maailmaan. Tanja Jänicke Mesenaatti.me:stä kertoi, että rahoitusmuoto on noussut kansainvälisesti huimaan suosioon ja  odotukset ovat korkeita Suomessakin.

Tavallisimmat joukkorahoituksen muodot ovat vastikepohjainen rahoitus ja lahjoitusmuotoinen rahoitus. Lahjoitusmuotoinen rahoitus tarkoittaa käytännössä perinteistä rahankeräystä, joka tapahtuu rahankeräyslain puitteissa.

Vastikkeellinen rahoitus puolestaan perustuu siihen, että tukija saa esimerkiksi rahoituksen turvin tuotetun julkaisun tai pääsylipun tapahtumaan. Vastikkeet voivat olla melkein mitä vain: elämyksiä, palveluita, tuotteita... Vastikkeen myötä rahoitushaku voidaan määritellä mikrosponsoroinniksi tai ennakkomyynniksi.

Kourallinen järjestöjä on jo kokeillut joukkorahoituspalveluita. Finnwatchin Sanna Ristimäki kertoi heidän kokemuksestaan. Mesenaatti.me -palvelussa on kerätty menestyksekkäästi rahoitusta tutkimusjulkaisujen laatimiselle.

Alkuperäinen suunnitelma oli hakea julkaisujen tekemiseen ulkoministeriön viestintä- ja globaalikasvatustukea, jonka hakukierrosta ei tänä vuonna rajujen kehitysyhteistyömäärärahaleikkausten takia avattu. Joukkorahoituksesta löytyi onneksi joustava ratkaisu järjestön tarpeisiin.

Kepan rahoitusinfot jatkuvat myös ensi vuoden puolella.