Tästä se lähtee? Kolmen sadan taalan talo.
Kuva:
300house.com
Blogi

Innovaatioilla 300 dollarin taloja slummeihin?

Mitä maksaa talopaketti Intiassa, Keniassa ja Brasiliassa? Ideaalisti alle 300 taalaa, sanotaan.
Esa Salminen
5.5.2011

Professori Vijay Govindarajan haastoi maailman parhaat talousaivot miettimään ratkaisuja maailman hökkelikyläongelmiin, kirjoittaa the Economist.

Govindarajanin mielestä säällinen, kestävä talo, jossa olisi vielä aurinkopaneelit ja vedensuodattimet, olisi tärkeä askel kohti toimivampaa maailmaa. Heikot hökkelit maailman kaupunkien laitamilla aiheuttavat terveysriskejä ja hajoilevat sadekaudella, eikä niissä tapaa olla lapsille valoa lukea läksyjä.

Jos halpoja, kestäviä talopaketteja tuotettaisiin massoina, hinta voitaisiin painaa niin alas, että köyhillä olisi niihin varaa. Grameen-pankin entinen johtaja Muhammad Yunus on laskenut, että köyhyydestä juuri nousseen perheen talon keskihinta on nyt noin 370 dollaria.

Huhtikuun lopulla Govindarajan aloitti 300house.com-sivustolla kilpailun, jossa tällaisia taloja aletaan suunnitella.

***

Innovointi köyhien tarpeisiin on muotia. Esimerkiksi intialainen Tata Chemicals on äskettäin lanseerannut parinkymmenen euron vedenpuhdistajan, jolla voi puhdistaa perheelle juomavedet vuodeksi.

Lähtökohtaisesti minua vähän ärsyttävät tämänkaltaiset mekaaniset ratkaisut köyhyyden ratkaisemiseen. Ikään kuin olisi olemassa jokin ihmelaite tai keksintö, joka ratkaisee ongelmat joka puolella maailmaa, kulttuurista ja politiikasta viis. Taloelementit vain maailmalle ja se on siinä.

Silti täytyy myöntää, innovaatioitahan köyhyyden voittamiseen juuri tarvitaan, ja on niitä nähtykin. "Kännyköiden AK47", eli Nokian 1100-malli on lyönyt itsensä läpi kestävänä peruspuhelimena ympäri Afrikan ja helpottanut varmasti miljoonien ihmisten elämää. Ja onhan se kivaa ajaa öisen maiseman halki Mosambikin maaseudulla, ja nähdä kuinka ledilamppujen kirkas valo tuikkii siellä täällä: halvat ja kestävät patterikäyttöiset lamput ovat parantaneet elämänlaatua siellä, missä aiemmin joko poltettiin savuttavia, yskittäviä tulia tai istuttiin pimeässä.

Kyynikothan nyt aina marisevat. Halpistalojen haasteita ovat niin tuotanto, lainoitus kuin slummimaan epävarmuuskin. Kuka uskaltaa luottaa siihen, ettei hallitus jyrää epävirallisia köyhien lähiöitä maan tasalle milloin mistäkin syystä?

Kestävään asumiseen vaaditaan siis muutakin kuin taloja: tarvitaan niin hyvää maa-, kaavoitus- ja asuntopolitiikkaakin. Mutta tarvitaan niitä talojakin.

Toivottavasti niitä kuitenkin tarjotaan ihmisille mahdollisuutena, eikä tungeta ylhäältä ohjattuna kehityshankkeena kurkuista alas. Sillä siksi ledlamput ja kännykät ovat menestyneet: ihmiset ovat halunneet niitä ja säästäneet niitä varten. Siitä — kirjaimellisesti — syntyy omistajuus.