Blogi

Ilmastorahoitus kansainvälisellä agendalla

Rikkaiden maiden lupaama rahoitus kehitysmaiden ilmastotoimiin nousee kevään aikana puheenaiheeksi useissa kansainvälisissä kokouksissa. Kepa lähetti valtiovarainministeri Jutta Urpilaiselle kirjeen, jossa vaaditaan Suomea pitämään kiinni velvoitteistaan ja hoitamaan oma rahoitusosuutensa kestävällä ja oikeudenmukaisella tavalla.
Niklas Kaskeala
9.4.2013

Kevään aikana järjestetään sarja kansainvälisiä ilmastorahoitusta käsitteleviä kokouksia: Washingtonin Mobilizing Climate Finance -ministerikokous, OECD:n piirissä käytävät keskustelut ilmastorahoituksesta huhtikuussa ja EU-valtiovarainministereiden ECOFIN-kokous toukokuussa. Kokouksissa on tarkoitus keskustella ja päättää kansainvälisen ilmastorahoituksen lähivuosien suuntaviivoista.

Kööpenhaminan ilmastokokouksessa 2009 päätettiin sekä lyhyen että pitkän aikavälin konkreettisesta tuesta kehitysmaiden ilmastotoimille. Rikkaat maat sitoutuivat avustamaan kehitysmaiden ilmastotoimia 30 miljardilla dollarilla vuoteen 2012 mennessä ja kasvattamaan rahoituksen 100 miljardin dollarin vuositasolle vuoteen 2020 mennessä.

Viimeisen neljän vuoden aikana on kuitenkin tehty aivan liian vähän, jotta ilmastorahoitus saataisiin kasvu-uralle. Kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa ei ole pystytty sopimaan tiekartasta kohti 100 miljardin dollarin tavoitetta.

Ilmastorahoituksesta käytävä keskustelu on Euroopan tasolla viime vuosina keskittynyt yhä enemmän yksityisen sektorin rooliin kehitysmaiden ilmastotoimien tukemisessa. Samalla taka-alalle on jäänyt ratkaisujen löytäminen kasvavan julkisen rahoituksen tarpeen kattamiseen.

On selvää, että keskustelua tarvitaan sekä julkisesta että yksityisestä ilmastorahoituksesta. Yhtä lailla on keskusteltava sekä ilmastonmuutoksen hillitsemisen että siihen sopeutumisen rahoituksesta.

***

Julkinen rahoitus on avainasemassa erityisesti ilmastonmuutokseen sopeutumisen tukemisessa kehitysmaissa. Tuore Overseas Development Instituten (ODI) tutkimus osoitti, että 99 prosenttia yksityisestä ilmastorahoituksesta on mennyt ilmastonmuutoksen hillitsemisen tukemiseen, kun vain yksi prosentti on käytetty kehitysmaiden tukemiseen ilmastonmuutokseen sopeutumisessa. Lisäksi 84 prosenttia yksityisestä rahoituksesta on suuntautunut keskitulotason maihin.

Huolestuttavaa on myös, miten kansainvälisesti sovitut ilmastorahoitusvelvoitteet on katettu kehitysyhteistyövaroista. Nämä toimet eivät lisää kehitysmaiden luottamusta EU:ta ja sen jäsenmaita kohtaan, eivätkä edesauta globaalisti sitovan ilmastosopimuksen aikaansaamista vuonna 2015.

Suomessa hallituksen päätös kattaa Suomen kasvavat ilmastorahoitusvelvoitteet supistuvista kehitysyhteistyövaroista tarkoittaa sitä, että köyhyyden vähentämiseen jää lähivuosina entistä vähemmän rahaa.

Nykyinen talouskriisi ei saa jättää varjoonsa ilmastonmuutoksen aiheuttamaa sosiaalista kriisiä ja ympäristökriisiä. Kehitysmaita voidaan tukea ja maailmanlaajuinen ilmastokriisi ehkäistä, jos niin halutaan. Tarvittavat resurssit ovat olemassa. EU-maiden pitää osoittaa olevansa tosissaan vuoden 2020 tavoitteen saavuttamisessa.

Kepa on vaatinut, että Suomi laatii tällä hallituskaudella konkreettisen suunnitelman, jossa määritellään Suomen keinot täyttää ilmastorahoitusvelvoitteensa oikeudenmukaisella, kestävällä ja ennakoitavalla tavalla. Tämä vaatimus toistettiin valtiovarainministeri Jutta Urpilaiselle torstaina 4. huhtikuuta 2013 lähetetyssä kirjeessä.

Ilmastorahoitusta ei tule sisällyttää varsinaiseen kehitysyhteistyöhön vaan sen on oltava uutta ja lisäistä. Uusia tuloja olisi saatavissa päästöhuutokaupan lisäksi esimerkiksi fossiilisten polttoaineiden tukien poistosta, hiilidioksidiveroista sekä lentoliikenteen ja merenkulun maksuista. Näitä uusia rahoituslähteitä käsitellään tarkemmin Kepan julkaisemassa Uutta rahaa -raportissa.