2017-11-cop23
Fossiiliteollisuutta vastustavia aktivisteja Bonnin ilmastokokouksen pääovella.
Kuva:
Anna-Stiina Lundqvist/Kepa
Blogi

Ilmastojoukkotuhonnan aika

”Lapsena rakastin snorklata kotisaarellani Malediiveilla ihmeellisten korallien keskellä. Kävin samaisella rannalla vähän aikaa sitten, ja koko riutta oli kuollut.”
Anna-Stiina Lundqvist:
15.11.2017

Muuten kovin teknisen Bonnin ilmastokokouksen väkevimmät todistukset saadaan katastrofin silminnäkijöiltä. Silmäkulmaan tulee kyynel panelistin lisäksi myös yleisöllä, kun alkuperäiskansan edustaja kertoo fossiiliteollisuuden hänen yhteisölleen ja asuinpaikalleen aiheuttamasta kärsimyksestä. Silti kukaan ei ole valmis luovuttamaan.

Thilmeeza Hussain Malediiveilta on vihainen: ”Näemme jatkuvasti kykenemättömiä hallituksia, joita moraaliton fossiiliteollisuus pitää taskussaan ja rahoittaa. Samanaikaisesti maapallomme on lämmennyt niin paljon, että emme enää kestä. Saaremme ovat katoamassa, riutat ovat kuolleet. Elämme ilmastojoukkotuhonnan aikaa!” Tästä huolimatta Hussain uskoo asiaansa ja muistuttaa kuulijoille, että me vielä voitamme tämän sodan ilmastonmuutosta vastaan.

Rannikkoseuduilla tilanne on hurja, ja ilmastonmuutos on iskenyt jo esimerkiksi Uuden-Seelannin maoreihin. ”Yhteisöni on veden alla jo elinaikanani, emmekä voi enää elää turvassa vanhalla asuinalueellamme”, kertoo India Logan Riley. Jo viime kesänä kuivuus ja metsäpalot aiheuttivat sen, että ihmiset jouduttiin evakuoimaan kotiseuduiltaan alueille, joilla he eivät voi elää heille ominaisella tavalla. ”Meidän täytyy saada takaisin vapautemme, ja myös meriemme suvereniteetti, jotta voimme kieltää öljyalukset rannoiltamme,” julisti Riley.

***

Myös Ecuadorin alkuperäiskansojen edustaja Patricia Gualinga kertoo muutoksesta, jonka luontoon syvässä suhteessa olevat ihmiset näkevät ympärillään: Sademetsässä sataa rakeita, kuningatarmuurahaiset eivät lennä silloin kun pitäisi, sade ei tule normaaliin aikaan. Alkuperäiskansat pistävät kuitenkin vastaan eivätkä aio koskaan päästää öljy- ja kaivosteollisuutta mailleen, ja tällä he toivovat voivansa osaltaan suojella koko ihmiskuntaa.

Maapallon öljy- ja hiilivarannoista paljon sijaitsee alkuperäiskansojen alueella, ja taistelu rikkauksista voi olla rajua. Yhteisöjen edustajia katkeroitti ymmärrettävästi se, että Bonnin kokoukseen osallistuu niin paljon päättäjiä, jotka kehuskelevat ilmastoteoillaan samalla kun he pistävät kapuloita rattaisiin alkuperäiskansojen taistellessa oikeuksistaan. ”Ehdotuksemme eivät pääse neuvotteluihin asti, koska vallanpitäjät haluavat pitää kiinni asemastaan”, totesi niin ikään Ecuadorista saapunut Nina Gualinga.

Kun tulee yleisökysymysten aika, osuttiin jo lähelle Suomeakin: Ruotsin YMCA:n edustaja oli selvästi vaikuttunut kuulemistaan puheenvuoroista ja kysyi, kuinka hän voisi tukea alkuperäiskansoja. Vastaus osui ja upposi: ”Teidän oma alkuperäiskansanne saamelaiset kokee samaa painostusta kuin mekin, myös heitä on tärkeää tukea.” Voimme tehdä paljon, niin suoralla toiminnalla kuin oikeusteitsekin, valoi useampikin puhuja uskoa yleisöön. Tukekaamme toisiamme, liittykäämme yhteen, on sanoma, jonka toistaminen on nyt tärkeämpää kuin koskaan.

Kirjoittaja osallistui "Women for Climate Justice Leading Solutions on the Frontlines of Climate Change" -keskustelutilaisuuteen Bonnin ilmastokokouksessa.