Blogi

Huh mikä työ vaalikoneen kanssa on!

Lähes vuoden puristuksen jälkeen vaalikone on auki. Mutta kysymmekö sittenkään oikeita asioita oikealla tavalla?
Tytti Nahi
10.3.2011

Ulkopoliittinen vaalikone on nyt auki äänestäjille. Kymmenen kuukauden työrupeaman jälkeen projektin kohtalonhetket ovat viimein käsillä: saavutammeko 100 000 käyttäjän tavoitteen vai emme?

Tilanne näyttää ihan hyvältä. Viimeisen kuukauden aikana vaalikoneen sivuilla on vierailtu 60 000 kertaa, vaikka olemme itse kertoneet koneen olemassaolosta vasta kansanedustajaehdokkaille. Mutta onhan vaaleihin vain kuukausi ja viikko aikaa.

Tavallaan Kepan päätavoite ulkopoliittisen vaalikoneen laatimisessa ei niinkään edes ole äänestäjien vaan ehdokkaiden tavoittaminen.

Olemme nimittäin käytännössä todenneet, että hyvien kysymysten kysyminen voi olla varsin tehokas tapa saada päättäjät harkitsemaan globaaleja kysymyksiä uusista näkökulmista ja joskus jopa muuttamaan asenteitaan. Siksi vaalikone otettiin vaalikampanjamme ohjelmistoon vetoomuksen, tietopakettien, mediatyön ja tapaamisten rinnalle.

Päätavoitteemme on jo lähes saavutettu: olemme melko lähellä sitä, että vastaukset on saatu 65 prosentilta ehdokkaista sekä nykyisten eduskuntapuolueiden puheenjohtajistojen jäseniltä. Kaikki nämä ehdokkaat ovat siis tunnistaneet, että myös globaalit kysymykset ovat eduskuntavaaleissa relevantteja, vaikka niistä puhutaankin melko vähän. Komiaa!

***

Mutta ovatko vaalikoneen kysymykset hyviä? Olemmeko saaneet ehdokkaat pohtimaan relevantteja aiheita? Kysymykset koskevat muun muassa ihmisoikeuksia, ympäristöä, taloutta, kauppaa, turvallisuutta ja maahanmuuttoa.

Kysymysten kirjo on Kepalle laaja, mutta tarpeellinen, jotta kiireiset ehdokkaat pitäisivät konetta tärkeänä ja vastaisivat siihen. Useat Kepalle oudommat kysymykset saatiin Ulkopoliittiselta instituutilta. Logollaan UPI ei kuitenkaan katsonut voivansa lähteä vaalikonetoimintaan.

Entä ovatko kysymysmuotoilut osuvia? Suoraan on myönnettävä, että parannettavaakin olisi. Yrityksen puutteesta heikkoudet eivät onneksi johdu. Kysymyksiähän valmisteltiin melkein puoli vuotta. Ensimmäinen ”Ehdota kysymyksiä globaaliasioiden vaalikoneeseen!” -viesti lähti Kepan kehityspolitiikka-sähköpostilistalle 19.5.2010 ja kysymykset lyötiin lukkoon 20. lokakuuta.

Mutta vaikeaa se on, kun monimutkaisia asioita pitää runnoa väittämiin, jotka ovat ajankohtaisen tuntuisia ja ymmärrettäviä lähes jokaiselle kaduntallaajalle.

Vaikeaa on myös se, että pitää hakemalla hakea kiistanaiheita. Yleensähän me pyrimme vaikuttamistyössä löytämään lähtökohtia ja argumentteja, joista päättäjät ovat meidän kanssamme yhtä mieltä ja rakentamaan niille.

Mutta vaalikonekysymysten pitää olla erottelevia, eli jakaa ehdokkaita ja ihmisiä. Muutenhan kone ei toimi: se ei auta äänestäjää löytämään hänelle sopivimpia ehdokkaita. Eikä riski ole kuvitteellinen: neljän vuoden takainen vaalikoneemme näytti monelle äänestäjälle kymmenen ”parasta” ehdokasta – joilla oli kaikilla sama prosenttitulos.

Tästä näkökulmasta vaalikoneemme kysymykset turvallisuuspolitiikan painotuksista, ilmastolaista, pakolaiskiintiöistä ja degrowth-ajattelusta ovat koneen parhaimmistoa. Tavallaan heikompia kysymyksiä ovat ihmisoikeuksia Venäjällä, julkisia hankintoja sekä seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia käsittelevät kysymykset: näiden osalta yksi vastausvaihtoehdoista on saanut yli puolet vastauksista.

No, kaiken tämän jälkeen, toivottavasti vaalikoneesta ja koneen tilastosivusta on sinullekin iloa!