Blogi

Hautala-Haaviston oikeusperustainen linja jatkuu

Vihreiden eilinen päätös uudesta kehitysministeristä rakentui riskien välttämiselle ja Hautalan linjan takuuvarmalle jatkolle. Pekka Haaviston näkemykset vuoden 2012 presidenttivaalikampanjan keskeltä aina tähän saakka osoittavat mielestäni, että Suomi jatkaa ihmisoikeusperustaista ja köyhimpiin maihin keskittyvää kehitysyhteistyötä.
Timo Lappalainen
17.10.2013

Kolmisen vuotta sitten ilmestyneessä kirjassaan “Afrikan tähti” Haavisto näkee Afrikan hetken tulleen. Paljon uskoa ja toivoa tarvitaankin, koska YK:n vuosituhattavoitteiden seurantaraportit osoittavat, että Saharan eteläpuoleinen Afrikka junnaa paikallaan.

Suomen kehitysyhteistyön fokus pysyy siis Afrikassa, vaikka Haavisto haluaa hyvin todennäköisesti lisätä Suomen panoksia rauhanvälittämisen kautta myös hauraisiin maihin. Nähtäväksi jää, toivooko Haavisto Suomen toimien tueksi tukevampaa ulkoministeriön linjausta tai peräti ihan omaa strategiaa hauraille valtioille?

***

Haavisto uskoo kehitysyhteistyöhön, mutta viimeaikaiset lausunnot ovat osoittaneet, ettei hänkään katso köyhyyden poistamisen tai esimerkiksi Afrika nousun tapahtuvan yksin kehitysyhteistyöllä. Uusi ministeri ehdottaa, että kehitysmaat voisivat vaatia reiluja kaupan pelisääntöjä ja kaupan vapauttamista maataloustuotteille.

Haaviston mukaan "se merkitsisi myös Euroopassa suurta muutosta."  Näinpä juuri. Toteamus on täysin sopusoinnussa YK:n yleiskokousviikolla pidetyn vuosituhattavoitteiden arviointikokouksen loppupäätelmien kanssa, jossa eriarvoisuuden ja köyhyyden postaminen voi tapahtua ainoastaan universaalin, maailmanlaajuisen ohjelman avulla. Muutoksia täytyy tapahtua niin pohjoisessa kuin etelässäkin.

Kaupan pelisääntöjen mainitsemista voi tarkastella tietynlaisena vatupassina sille, miten Haavisto asemoituu kehityspolitiikan ja -yhteistyön akselilla. Maailman kauppajärjestön WTO:n kauppaneuvottelujen ollessa jäissä, ei mitään nopeita ratkaisuja ole kuitenkaan näköpiirissä.

Kun samaan aikaan muistan Haaviston liputtaneen joitakin vuosia sitten presidenttifoorumilla “pienen ja ketterän” Suomen puolesta, niin nähtäväksi jää, miten paljon painoa uusi kehitysministeri antaa pitkäjänteiselle ja rakenteellisiin muutoksiin tähtäävälle toiminnalle.

Pientä ja ketterää Suomea Haavisto peräänkuulutti kuitenkin enemmän tarkoituksenmukaisen työnjaon löytämiseksi kansainvälisellä kehitysagendella, ei suinkaan Suomen lippujen levittämisenä brändinkorotushengessä!    

***

Heidi Hautala pystyi ansiokkaasti käymään vuoropuhelua kansalaisjärjestöjen kanssa käytännön toiminnasta aina polittisen tason linjavetoihin saakka. Monien kokemukset yhteistyöstä Haaviston kanssa varmasti vakuuttavat, että kansalaisjärjestöjen mahdollisuudet osallistua ja vaikuttaa säilyvät tulevaisuudessakin Hautalan vuosien tasolla.

Kehitysyhteistyön painopisteiksi Haavisto näkee tyttöjen ja naisten oikeuksien ja rauhantyön lisäksi juuri kansalaisyhteiskunnan ja sen toimintaedellytysten vahvistamisen. Näinköhän kansalaisjärjestöjen“lihavat vuodet” jatkuvat.

Kehitysrahoituksen 0,7 prosentin tavoite tai järjestörahoituksen osuuden kasvattaminen edellyttävät kuitenkin Haaviston käynttejä “punttisalilla”. Ville Niinistön kehaisemilla diplomaattitaidoilla ei budjettiriihessä pitkälle pötkitä.