Blogi

Globaalipolitiikan huippuvuosi - kolmet neuvottelut pähkinänkuoressa

Globaalin kehityspolitiikan huippuvuosi etenee. Kaikkia maailman maita koskevista kestävän kehityksen tavoitteista ja niiden rahoituksesta neuvoteltiin juuri huhtikuun viimeisillä viikoilla New Yorkissa. Kesäkuun alussa Bonnissa sorvataan kansainvälistä ilmastosopimusta.
Jouni Nissinen
7.5.2015

Vapun kunniaksi Kepa järjesti 30. huhtikuuta lyhyen seminaarin siitä, missä näissä vuoden kovimmissa neuvotteluprosesseissa mennään. (Kyllä, universumissa on elämää myös hallitusneuvottelujen ulkopuolella!)

Koska kaikki aina haluavat puhua rahasta - ja varsinkin sen puutteesta - tilaisuus aloitettiin puhumalla rahasta. Kestävän kehityksen rahoituksesta kertoivat Addis Abeban kehitysrahoitusneuvottelujen vastuuvirkamies Pekka Hukka ja Kepan kehityspoliittinen asiantuntija Niina Mäki.

***

Rahoitusneuvottelujen onnistuminen tai epäonnistuminen tulee vaikuttamaan merkittävästi myös kestävän kehityksen tavoitteiden hyväksyntään ja ilmastosopimuksen syntyyn. Erityisesti kehitysmaat näkevät tämän olennaisena osana kokonaisuutta.

Neuvotteluja käydään paitsi YK:ssa niin myös kehitysrahoituslaitosten (erityisesti Maailmanpankki ja Kansainvälinen valuuttarahasto IMF), kehittyneiden maiden taloudellisen yhteistyöjärjestön OECD:n, EU:n ja erilaisten alueellisten toimijoiden välillä. Tämä on merkki siitä, että kehitysrahoituksessa aktiivisesti toimivien tahojen määrä on kasvanut ja monipuolistunut. Tämä on tärkeää huomioida rahoitusneuvotteluissa.

EU profiloituu vahvasti suurimpana kehitysavun antajana, mutta ei ole valmis uudistamaan edes vanhaa sitoumustaan käyttää 0,7 % bruttokansantulosta kehitysapurahoitukseen tai köyhimpien maiden tukemiseen, jos nousevat taloudet kuten Kiina ja Brasilia eivät sitoudu kantamaan osavastuuta. EU toimii tässä ristiriitaisesti ja vaikeuttaa neuvotteluja.

Verokysymykset ovat nousemassa merkittävään asemaan. Jos kehitysmaiden veronkantokykyä saataisiin vahvistettua, olisi se merkittävää kestävän kehityksen resurssien kannalta. Samaan aikaan on kuitenkin pystyttävä puuttumaan kansainväliseen veronkiertoon.

Tässä kaikki maat tarvitsevat toisiaan, sillä pääomapaon ja veronkierron estäminen vaativat kansainvälistä yhteistyötä. Kansalaisjärjestöt ovat ehdottaneet YK:n alaisuudessa jo toimivan verokomitean toimivaltuuksien ja resurssien vahvistamista yhtenä ratkaisuna.

***

Post 2015 -neuvotteluissa on huomattavaa, ettei erillistä loppuasiakirjaa ole vielä olemassa. Näyttää siltä, että 17 kestävän kehityksen tavoitetta sisältävä, kesällä 2014 julkaistu työryhmäraportti hyväksytään suunnilleen sellaisenaan. Sen rinnalle nostetaan poliittinen julistus, josta on tähän mennessä neuvoteltu helmikuun kokouksessa.

YK:n Post 2015 -prosessin irlantilainen rinnakkaisfasilitaattori David Donoghue on todennut, että universaalisuus ja kunnianhimo sitovat Post 2015 - ja kehitysrahoitusprosessit yhteen: vain niiden molempien onnistuminen takaa kunnianhimoisen ja yleismaailmallisen lopputuloksen.

Toinen fasilitaattori, Kenian Machauria Kamau puolestaan on linjannut, että uudella kehitysohjelmalla on kolme laaja-alaista tavoitetta: lopettaa köyhyys, vähentää epätasa-arvoisuutta sekä suojella planeettaa ja luoda jaettua vaurautta. Toimeenpanon fasilitoinnissa pitää siirtyä ”miljardeista biljooniin” (”from billions to trillions”).

Samaan aikaan, kun asiakirjoista keskustellaan New Yorkissa, on keskustelu muualla maailmassa jo käynnistymässä siitä, miten uusia kestävän kehityksen tavoitteita ja niiden toteutumista tullaan valvomaan. Suomalaiset asiaa seuraavat järjestöt ovat sitä mieltä, että koko kestävän kehityksen toimeenpano tulee saada pääministerin kansliaan, pois sektoriministeriöistä koko hallituksen päätehtäväksi.

***

Ilmastoneuvotteluista kertoivat ympäristöministeriön neuvottelija Laura Aho ja Kepan kehityspoliittiinen asiantuntija Jonas Biström. Ilmastoneuvotteluissa seuraava isompi ponnistus on Bonnin kokous kesäkuun alussa.

Neuvotteluteksti on paisunut jo 86 sivuun, joten paljon työtä on tehtävänä, että Pariisin joulukuun kokouksessa on jotain valmista. Parhaillaan odotellaan eri maiden omia päästövähennyslupauksia, vaikka on sovittu, että ne tulevat "hyvissä ajoin ennen Pariisin kokousta".

Maapallon teollistuneet länsimaat peräävät päästövähennystoimien läpinäkyvyyttä ja mitattavuutta, kun taas kehitysmaat haluavat rahoitukseen läpinäkyvyyttä ja varmuutta.

Neuvotteluihin vaikuttavat maiden sisäiset poliittiset prosessit, joten yksi parhaista tavoista edistää ilmastoneuvotteluja on tehdä kansallisesti kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa. Tässä on Suomen uudella hallituksella näytön paikka.