Blogi

Globaalin kansalaisyhteiskunnan ruodintaa Uppsalassa

Opin huhtikuussa Uppsalassa, että on liian varhaista puhua aidosti globaalista kansalaisyhteiskunnasta.
Outi Hakkarainen
3.5.2011

Saman oppi myös ruotsalainen professori Håkan Thörn, joka konferenssin avauksessa totesi: "Globaalin kansalaisyhteiskunnan olemassaoloa tai sen käsitettä ei enää kyseenalaisteta. Nyt puhutaan siitä, mitä globaalilla kansalaisyhteiskunnalla tarkoitetaan."

Uppsalassa pidetty kansainvälinen konferenssi 'Global Civil Society, Shifting Powers in a Shifting World' keräsi yhteen noin 150 osallistujaa lukuisista maista. Monet alustajat ja osallistujat tyrmäsivät globaalin kansalaisyhteiskunnan käsitteen niin vahvasti, että professori Thörn myönsi hätiköineensä käsitteen kyseenalaistamattomuuden kanssa.

Miksi globaali ei kelpaa? Kaksi argumenttia nousivat keskeisesti esiin: maailmassa ei juurikaan ole aidosti globaaleja kansalaisjärjestöjä ja globaali-etuliitteen käyttö sisältää oletuksen globaalista tasa-arvosta eli oikeudenmukaisuudesta globaalin Etelän ja Pohjoisen välilllä. Sellaisen saavuttamisesta olemme vielä kaukana.

Civicuksen entinen pääsihteeri ja kansainvälisen Greenpeacen johtaja Kumi Naidoo puhui siitä, miten paljon vaikeampaa Etelän aktivistien on toimia globaalisti. "Kuinka moni teistä on järjestänyt tilaisuuksia, jonne osa etelän kutsutuista vieraista on jäänyt saapumatta viisumiongelmien takia?" Eteläafrikkalainen Naidoo kohtaa itse työssään toistuvasti viisumiongelman, viimeksi estyi nopea lähtö Japaniin. Etelän aktivisteilla on myös paljon vähemmän taloudellisia resursseja vetäytyä kirjoittamaan ajatuksistaan ja heidän työn ulkopuolinen elinpiirinsä on rajatumpi kuin lomamatkailuun tottuneilla pohjoisen toimijoilla.

Naidoolla on tarkkaan kuuntelevalle yleisölle monta viestiä. Hän oli esimerkiksi niin pettynyt Kööpenhaminan ilmastokonferenssiin, että olisi henkilökohtaisesti toivonut kaikkien kansainvälisten kansalaisjärjestöjen vetäytyvän tyystin vaikuttamasta kansainvälisiin ilmastoneuvotteluihin.

"Voisin kertoa teille lukuisia esimerkkejä valtavasta määrästä työtä kohtuuttoman mitättömän tavoitteen saavuttamiseksi." Hän patistaa ihmisiä tukemaan paikallisia liikkeitä ja aloitteita sekä Pohjoisen toimijoita toimimaan omissa maissaan. Lähetystöjen paikallisavustuksilla ei rakenteita juuri murreta. Niiden sijaan lähetystöt voisivat auttaa paikallisia järjestöjä saamaan äänensä kuulumaan kansallisesti ja globaalisti.

Jackie Smithin tutkimusryhmä Notredamin yliopistossa (USA) selvittää kansalaisliikejärjestöjen kansainvälisen järjestäytymisen suuria linjoja, muutoksia mitä järjestäytymisen rakenteessa, tavoitteissa ja toimintatavoissa on vuosikymmenien aikana tapahtunut. TSMO-lyhenteellä (Transnational Social Movement Organisation) viitataan järjestöihin, joiden tavoitteena on yhteiskunnallisen muutoksen aikaansaaminen.

Kansainvälisten kansalaisjärjestöjen määrä on kasvanut hurjasti 1980-luvulta asti samalla kun hallitustenvälisten järjestöjen (Inter-Governmental Organisation, IGO) määrä on jonkin verran laskenut. Smith ryhmineen on tunnistanut kansainvälisille järjestöille neljä keskeistä toimintoa:

  • Kansainvälisten normien (mm. ihmisoikeudet ja kestävä kehitys) selittäminen.
  • Kansainvälisten normien kansalliseen politiikkaan 'istuttaminen'.
  • Globaalien instituutioiden haastaminen ja muuttaminen tuomalla esiin niille tyypillisen normien ja tekojen välisen ristiriidan.
  • Virallisista instituutioista erillisten, vaihtoehtoisten toiminnan tilojen synnyttäminen.

Tutkimus on Smithin mukaan paljastanut vahvasti sen, miten tärkeää on ymmärtää kuinka tiiviisti toisiinsa kytkeytyneitä erilaiset toimijat (TSMO/IGO) ovat, ja että TSMO-toimijat ovat siirtymässä kahdesta ensimmäisestä yllä mainitusta toiminnasta kohti kahta viimeistä.

Kansainväliset kansalaisjärjestöt ovat aikakausi aikakaudelta keskittyneet entistä enemmän tiettyihin teemoihin, mikä tekee globaalin Etelän ja Pohjoisen välisen yhteistyön helpommaksi. Nämä teemat ovat 'suuruusjärjestyksessä' ihmisoikeudet, multiaiheet (yhä enemmän yhdistetään eri aiheita), ympäristö, rauha, työoikeudet, naisten oikeudet ja kehitys. Sarakkeen 'muut aktiviteetit' pylväs on madaltunut.

Kiinnostava tulos järjestöjen Etelä-Pohjoinen-demokratian asettumisessa on, että 1990-luvulla pidettyjen isojen YK-konferenssien yhteydessä perustettujen järjestöjen sisäinen demokratia on osoittautunut tutkimuksessa muita järjestöjä vankemmaksi. Rauhanjärjestöt ovat trendistä poikkeus, koska niiden kannalta tärkeät konferenssit pidettiin paljon aikaisemmin.

London School of Economicsin tunnettu kansalaisyhteiskunnan tutkija Jude Howell paljasti kaksi virtahepoa: terrorismin vastaisen sodan vaikutuksen kansalaisjärjestöjen toimintaedellytyksiin ja Kiinan kansalaisyhteiskunnan. Howellin mukaan näistä aiheista keskustelua vältellään, vaikka ne olisi syytä nostaa pöydälle. Hän napauttaa power point -dian toisensa perään osoittaakseen kuinka laajoja ja kauankantoisia seurauksia terrorismin vastaisella sodalla on ollut kansalaisjärjestöjen toimintaedellytyksiin eri puolilla maailmaa. Järjestöt on jaettu hyviksiin ja pahiksiin, ja jälkimmäisiä kontrolloidaan tarkkaan. Hyväntekeväisyystoiminnan seuraaminen on noussut salaisten palvelujen agendalle, ja kyseenalaisia alliansseja luodaan maltillisten 'vihollisryhmien' kuten muslimien kanssa.

Howell hämmästelee miten hampaattomasti kansainvälinen kansalaisjärjestöyhteisö on hyväksynyt tällaisen poikkeustilan normalisoinnin. Lähinnä rauhan ja ihmisoikeusjärjestöt ovat reagoineet jotenkin. Hän haastaa kansalaisyhteiskunnan toimijat puolustamaan omaa oikeuttaan ja tilaansa - sekä myös tutustumaan toiseen virtahepoon eli kiinalaisen kansalaisyhteiskunnan toimijoihin. Niitä on paljon, vaikkeivät ne kansainvälisessä yhteisössä vielä juuri näy.

Konferenssissa nousi vahvasti esiin se, että elämme erittäin muuttuvassa maailmanjärjestelmässä ja että nyt jos milloin on toiminnan ja vaikuttamisen paikka. Toisaalta vaikuttaminen voi olla entistä vaikeampaa, kun myös kansalaisjärjestöjen oma kenttä on ulkoisten haasteiden ohella sirpaloitunut ja poliittisesti hajaantunut. On entistä vaikeampi tietää, kenen etuja mikäkin järjestö perimmiltään ajaa. New Yorkissa YK:n päämajan tuntumassa sijaitsevan Global Policy Forumin pitkän linjan kansalaisyhteiskuntavaikuttaja James A. Paul kertoi elävästi, miten konkreettisesti muuttuneet ajat ovat tuntuneet heidän työssään. YK-tahoihin vaikuttaminen on vaikeutunut ja kansalaisjärjestöjen joukkoon liittyy yhä erilaisempia toimijoita. Poliittiset painotukset ovat selvästi siirtyneet oikealle. Lisäksi joukosta on tunnistettavissa yhä enemmän yksityisen sektorin perustamia näennäisjärjestöjä, joilla on välillä hämmentävän suoria yhteyksiä YK-vaikuttajiin.

Toisaalta Paul alleviivasi, ettei hän halua maalailla piruja seinille. Monilla hyvillä järjestöillä on paljon toimivia vaikuttamisen kanavia ja hyödyllisiä yhteyksiä, mutta realiteetit tulee pitää mielessä ja olla sensitiivinen siinä, millaisia sisuksia kansalaisjärjestökuorten sisältä milloinkin löytyy.

***

Uppsalan konferenssin järjesti nelivuotinen (2009-2013) ruotsalainen ohjelma 'Civil Society in International Development. Research and Practice: Outlook on Civil Society'. Sen taustalla on Ruotsin kehitysyhteistyöstä vastaavan viraston Sidan halu vahvistaa etenkin ruotsalaisten asiantuntemusta kansalaisyhteiskunnan roolista kansainvälisessä kehityksessä ja tuoda saman aihepiirin tutkijoita ja toimijoita keskustelemaan keskenään ajankohtaisista kysymyksistä. Ohjelmaa koordinoi Uppsalan yliopiston kestävän kehityksen keskus (Centre for Sustainable Development). Ohjelma järjestää joka vuosi myös yhden kansainvälisen konferenssin. Lisätietoja keskuksen verkkosivuilta.

Kepan kirjastosta löytyvät seuraavat ohjelmaan/konferenssiin liittyvät julkaisut:

  • Heidi Moksnes and Mia Melin (eds.) (2010) Power to the People? (Con-)Tested Civil society in Search of Democracy. University of Uppsala, Uppsala. [Ensimmäisen konferenssin julkaisu.]
  • Kumi Naidoo (2010) Boiling Point - Can citizen action save the world? Development dialogue no. 54.
  • IBON (2010) Case Stories of Civil Society Engagement on Aid Effectiveness. IBON Centre, Quezon City.
  • Lisäksi kirjastoon tulee saataville tekstissä mainitun Jackie Smithin tuore kirja, kun se julkaistaan tänä vuonna.

***
Kepa pyrkii edistämään tutkijoiden ja toimijoiden välistä vuorovaikutusta Suomessa järjestämällä keskustelutilaisuuksia ajankohtaisista kansainvälisistä kehityskysymyksistä ja ylläpitämällä sähköpostilistaa (research-l@kepa.fi), jossa tutkijoilla ja toimijoilla on mahdollista tiedottaa toisilleen ja käydä keskinäistä dialogia. Lisätietoja: outi.hakkarainen@kepa.fi.