Vuosituhattavoitteista koulunkäynti oli lasten suosikki.
Blogi

Globaalikasvatusmateriaalit asiantuntijatestissä

Kepassa saatiin keskiviikkona 13.4. asiantuntijoiden palautetta englanninkielisistä globaalikasvatusmateriaaleista, kun neljä Helsinki International Schoolin kuudesluokkalaista tulivat aamupäiväksi pelaamaan, keskustelemaan ja katsomaan videoita globaaleista teemoista.
Miina Poikolainen
18.4.2011

Tuokio oli osa koululaisten lopputyöprojektia, jossa he tutustuivat eri kansalaisjäjärjestöihin.

Jacob, Daniel, Flavio ja Seung Soo olivat ehtineet vierailla Kepan toimistolla jo kolmena päivänä, ja tutustuneet muun muassa Maailman kuvalehteen ja Mahdollisuuksien toreihin. Keskiviikkona vuorossa oli koulutustiimin suunnittelema globaalikasvatustuokio, jonka näkökulmana oli erityisesti lasten oikeudet.

Pojilla oli jo ajatuksia siitä, mitä koulutus ja globaalikasvatus ovat:

“Koulutus on toimintaa, jossa oppii uutta ja tulee koko ajan paremmaksi.”

“Globaalikasvatuksella näytetään, että maailmassa on ihmisiä, joilla ei ole tarpeeksi ruokaa.”

Aamu alkoi tutustumalla YK:n globaalin kehityksen vuosituhattavoitteisiin. Pöydälle levitettiin kuvitetut Millennium Goals 2015 -kortit, joissa jokaisessa esitellään yksi kahdeksasta tavoitteesta. Lapset saivat arvata, mistä kussakin kortissa oli kyse.

Aihepiirit olivat lapsille jo ennestään tuttuja: köyhyys, ilmastonmuutos, koulutus, nälänhätä, tasa-arvo ja sairaudet. He tiesivät, että jossain päin maailmaa hyttysistä tarttuu tauteja ja kaikkialla lapset eivät pääse kouluun. Ainoastaan äitiysterveys oli käsitteenä vieraampi.

Kaikki laput kiinnitettiin seinälle, ja lapset saivat merkitä tarralapuilla omasta mielestään tärkeimmät tavoitteet. Selvä voittaja oli koulunkäynti.

“ Ilman koulutusta ja opetusta ei selviydy elämästä. Jos ei osaa lukea, ei voi oppia lisää maailmasta”, Flavio perusteli.

Myös ruokaturva keräsi lappuja.

“Ilman ruokaa ihmiset kuolevat”, Jacob totesi.

Katsoimme vielä piirretyn The UN Convention on the Rights of the Child -videon ennen kuin jatkoimme The Hidden Causes of Child Labour -leikillä. Pojat sanoivat, etteivät olleet kuulleet lapsityövoimasta paljon enempää kuin pelkän sanan.

Piilotimme kirjastoon seitsemän lappusta, joissa jokaisessa oli selitetty yksi lapsityövoiman syy. Pojat saivat etsiä laput ja lukea niiden kuvaukset vuorotellen ääneen.

Poikia järkytti, että jotkut lapset joutuvat tekemään töitä vasten tahtoaan ja heitä voidaan jopa hakata. Heitä yllätti myös, että lapsityövoimaa on, koska lapsille ei tarvitse maksaa kunnollista palkkaa. Vaikka aihe tuntui rankalta, lapset eivät hämmentyneet vaan halusivat oppia lisää.

Ryhmällä oli ajatuksia siitä, miten lapsityövoimaa voitaisiin vähentää:

“YK voisi pyytää vaikka yhden neljäsosan maista mukaan – ei ehkä aluksi kaikkia, koska se olisi liian hankalaa – työskentelemään yhdessä. Se veisi aikaa ja rahaa, mutta asiat muuttuisivat pikkuhiljaa”, Daniel ehdotti.

Opettaja kannusti poikia vielä miettimään, mikä lapsityövoiman syistä on sellainen, johon meistä jokainen pystyy vaikuttamaan siltä istumalta. Tulimme siihen tulokseen, että asenteita ja totuttuja tapoja pystymme kaikki muuttamaan.

Seuraavaksi oli vuorossa Planin video Haitista. Videossa näytetään paikallisten lasten itse ottamia valokuvia. He ovat saaneet kuvata arkipäiväänsä, ja kuvissa näkyy niin ruuanlaittoa, koulunkäyntiä kuin kotieläimiäkin. Haiti oli kaikille tuttu uutisista, mutta videolla elämä näyttäytyi aiempaa positiivisemmassa valossa, mikä oli lapsille iloinen yllätys.

“Lapsilla on ruokaa ja he pääsevät kouluun, se on hienoa”, Daniel iloitsi.

Hän myös kiinnitti huomiota rakennusten huonoon kuntoon ja toivoi kuulevansa lisää Haitin jälleenrakentamisesta.

Seuraavaksi keilattiin kumoon koulunkäynnin esteitä. Jokaiseen keilaan eli muovipulloon oli teipattu lappu, jossa oli mainittu yksi koulunkäynnin este: pitkä koulumatka, eläinten hoitaminen, juomaveden hakeminen, huono opetus, mielenkiinnon puute ja niin edelleen. Pojat kannustivat toisiaan ja keilat kaatuivat vuorotellen. Kun kaikki esteet oltiin saatu kaadettua, istuimme alas keskustelemaan niistä.

Poikia ihmetytti, että joillain lapsilla pitkä koulumatka tai vedenhaku voi olla syy siihen, että he eivät pääse kouluun. Esille nousi myös paljon eroja suomalaiseen koulujärjestelmään kuten koulumaksut ja -puvut.

Viimeisenä katsottiin Girl effect -video, joka teki vaikutuksen etenkin opettajaan. Pojatkin tiesivät, että tyttöjen ja poikien pitäisi olla tasa-arvoisia, mutta näin ei aina ole.

Parituntisen opetushetken lopuksi testiryhmää pyydettiin antamaan palautetta. Daniel, Flavio, Jacob ja Seung Soo saivat piirtää ja kirjoittaa, mikä heistä oli parasta, minkä voisi tehdä ensi kerralla toisin ja mitä uusia ideoita syntyi.

Muun muassa näitä ajatuksia paperille piirtyi:

  • Harjoituksia olisi voinut olla enemmän ja ne olisivat voineet olla pidempiä.
  • Hidden causes ja keilaus olivat hauskinta!
  • Voisi pelata tietokonepelejä köyhyydestä.
  • Voitaisiin oppia lisää lapsityövoimasta ja katsoa aiheesta videoita.
  • Voitaisiin pelata lautapelejä, jotka opettavat köyhyydestä.
  • Oli hyvä oppia myös positiivisia asioita muun muassa Haitista.
  • Voisi pelata koripalloa lapsityövoimaa vastaan.