Kuva:
IStock
Blogi

Gallup ja kootut selitykset afrikkalaisten optimismista

Sanna Jäppinen
21.8.2013

Gallup julkisti heinäkuussa globaalin kyselytutkimuksensa ihmisten tulevaisuudenuskosta. Pessimistimpiä oltiin Kreikassa ja useissa muissa talouskriisin kurittamissa Euroopan maissa. Eniten uskoa siihen, että viiden vuoden kuluttua elämä sujuu paremmin kuin nyt, löytyi eteläisestä Afrikasta: 15 optimistisimman maan joukossa oli 14 Afrikan valtiota ja Turkmenistan. Ja sekös Gallupia ihmetytti.

Gallupin erikoinen selitys afrikkalaisten optimismiin kuuluu, että köyhimpien maiden asukkaiden yletön optimismi heijastelee vain sitä, että nykytilanne on niin huono, että ainoa suunta on ylös.

”Optimismi saattaa olla näissä maissa niin yleistä yksinkertaisesti siitä syystä, että ihmiset eivät voi kuvitella, että elämässä menisi enää yhtään heikommin”, Gallupin sivuilla selvitetään. 

Kun arvostettu mielipidetutkimusten tuottaja tekee tällaisia johtopäätöksiä, ei liene ihme, että ihmisten mielikuva Afrikasta pysyy sitkeästi miinuksen puolella. Olihan esimerkiksi ulkoministeriön kesäkuussa julkistama vuotuinen mielipidekysely suomalaisten näkemyksistä kehitysyhteistyön suhteen karua luettavaa: äärimmäisen köyhyyden arvioidaan lisääntyneen maailmassa, vaikka todellisuudessa se on puolittunut vuoden 1990 tasosta.

Myös Ugandassa asuva toimittaja Mike Miesen ihmettelee artikkelissaan Policy Mic -sivustolla Gallupin tulkintoja: ne eivät yksinkertaisesti vastaa nykytodellisuutta. Miesenin mukaan ilmeisin selitys optimismiin on se, että lähimenneisyys antaa monille afrikkalaisille syytä uskoa myös tulevaan.

Optimistisimmin tulevaisuuteen suhtautuvat ihmiset asuvat maissa, joissa bruttokansantulo on viimeisen viiden vuoden aikana kasvanut huomattavasti, useimmissa 5-10 prosenttia. Myös esimerkiksi terveydenhuollossa on saatu aikaan parannuksia, mikä näkyy vaikkapa äitiyskuolemien selvänä vähenemisenä.

Vaikka useimpien ihmisten tulotaso ei näissä maissa vieläkään päätä huimaa ja äitejä kuolee edelleen huomattavan paljon, on myönteinen kehitys antanut uskoa siitä, että viiden vuoden kuluessa ollaan vielä paremmassa tilanteessa, Miesen toteaa.

Hän myös antaa kolme konkreettista esimerkkiä siitä, että kyllä monella parempaan tulevaisuuteen uskovalla afrikkalaisella on totisesti tietoa siitä, että huonomminkin voi mennä kuin tänä päivänä.

”Vajaat parikymmenta vuotta sitten 800 000 ruandalaista tapettiin kansanmurhassa, Idi Aminin ja Milton Oboten hirmuhallinto kuuluu monen ugandalaisen lapsuusmuistoihin ja Kongon demokraattisen tasavallan 15 vuoden takaisten suursotien seurauksena 5,4 miljoonaa ihmistä kuoli nälkään ja tauteihin”, Miesen kirjoittaa.