Kuva:
Thijs ter Haar
Blogi

EU tarttui verovälttelyyn silkkihansikkain

Komissio on herännyt siihen, että yritysten harjoittaman verovälttelyn vuoksi valtiot menettävät miljardeja, kansalaisten verotaakka kasvaa ja kilpailu vääristyy. Tuore ehdotus ei kuitenkaan tarjoa riittäviä välineitä verovälttelyn suitsimiseksi.
Lyydia Kilpi
1.2.2016

Komission paketti sisältää jäsenmaita sitovien direktiivien lisäksi suosituksia, joilla on tarkoitus tilkitä kansainvälisen verojärjestelmän aukkoja. Taustalla vaikuttavat OECD:n sopimat toimet sopimusveropohjan rapautumista ja siirtohinnoittelua vastaan. Komission ehdotuksessa on neljä osaa, jotka siirtyvät seuraavaksi Euroopan parlamentin ja neuvoston käsiteltäviksi:

  • Veronkierron vastaisen direktiivin tarkoitus on auttaa EU-maita varmistamaan että yritykset maksavat veroa siellä missä ne tekevät voittoa.
  • Lisäyksellä hallinnollista yhteistyötä koskevaan direktiiviin halutaan varmistaa, että veroviranomaiset vaihtavat tietoja monikansallisten suuryritysten verotuksesta.
  • Verosopimuksia koskeva suositus neuvoo sopimusten väärinkäytön torjunnassa.
  • Tiedonanto tehokasta verotusta koskevasta ulkoisesta strategiasta asettaa suunnan yhteistyölle EU:n ulkopuolisten maiden kanssa.

Komission ehdottamat toimet eivät ole riittäviä sen kunnianhimoisten julkilausuttujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Pahimmillaan tapa, jolla osa ehdotuksista on muotoiltu, voi jopa johtaa verovälttelyn lisääntymiseen. Esimerkiksi säädös, jonka mukaan EU-maa voisi verottaa yritystä matalan verotuksen maahan kirjatusta voitosta, voi nykymuotoilulla vaikuttaa EU-maiden välisen verokilpailun kiihtymiseen.

Jotta EU:n toimilla olisi todellista vaikutusta suuryritysten verokikkailuun, vaaditaan kokonaisvaltaisia ja riittävän kunnianhimoisia uudistuksia.

Oikea avoimuus on saatava kansalaisten ulottuville. Komission ehdottama maakohtainen raportointi on askel oikeaan suuntaan, mutta lisää avoimuutta vain viranomaisten välisessä tietojenvaihdossa ja jättää kansalaiset, toimittajat ja kansanedustajat pimentoon.

Verotietojen maakohtaista raportointia on vaadittava myös muilta kuin aivan suurimmilta yrityksiltä. Komissio ehdottaa, että raportoinnin piirissä ovat vain yritykset, joiden vuotuinen liikevaihto on yli 750 miljoonaa euroa. Korkea raja jättää ulkopuolelle jopa 90% monikansallisista yrityksistä.

EU:n omiin veroparatiiseihin on puututtava. EU pitää listaa ”yhteistyöhaluttomista” maista, mutta komission ehdotuksen mukaan EU-maita kuten Alankomaita, Irlantia ja Luxemburgia ei tulla vastaisuudessakaan näkemään listalla. Komission paketti ei myöskään tarjoa välineitä puuttua EU-maiden tarjoamiin veroetuihin, joiden haitallisuuden LuxLeaks-skandaali paljasti.

Tarvitaan tiukempia sääntöjä rajoittamaan yritysten sisäisten lainojen korkoja. Ehdotus asettaa liian korkean katon korkomenoille, joita yritykset voivat vähentää verotuksessa. Tämä mahdollistaa verokikkailun konserninsisäisillä, markkinahintaa kalliimmilla lainoilla.

EU:n veropolitiikan vaikutukset kehitysmaihin on arvioitava. Kansainväliset verosopimukset ja EU:n sisäinen sääntely vaikuttavat myös köyhimpien maiden veronkantokykyyn. EU:n toimien vaikutukset on arvioitava perusteellisesti.

EU:lla on mahdollisuus olla kansainvälinen edelläkävijä verovälttelyn kitkemisessä. Tätä tilaisuutta ei tule hukata liian löyhää sääntelyä luomalla.

Suomen hallitus on ohjelmassaan linjannut, että Suomi ”toimii aktiivisesti kansainvälisen veronkierron estämiseksi”. Komission paketin siirtyessä parlamentin ja neuvoston käsittelyyn suomalaisilla päättäjillä on oiva tilaisuus edistää tätä tavoitetta varmistamalla, että EU-tasolla tehdään uudistuksia, joilla on todellista vaikutusta.

Kirjoittaja on töissä Kaivannaisteollisuuden läpinäkyvyysaloite EITI:n sihteeristössä ja aloittaa maaliskuun alussa Kepan veroasiantuntijana.