Maapallo avaruudessa
Kuva:
Rubén Moreno Montolíu
Flickr
Blogi

Ennen tulvaa

Kävin viikonloppuna Tiedekeskus Heurekan planetaariossa katsomassa avaruusaiheisen elokuvan. Yksi lause jäi mieleeni: Maapallomme on yksinäinen ja hauras väkivaltaisen, mittaamattoman suuren avaruuden keskellä.
Anna-Stiina Lundqvist
11.11.2016

Elokuva kertoi avaruustutkimuksen menneisyydestä, mutta myös nykyhetkestä. Väsyneenä kiukutteleva neljävuotias ilmoitti esityksen jälkeen: "En halua kuulla satuja vanhoista asioista, haluan kuulla vain uusia juttuja!"

Niin meidän pitäisi tehdä: ei katsota menneeseen, fossiiliseen teollistumisen aikakauteen, vaan muutetaan kerta kaikkiaan ne välineet, joilla luomme hyvinvointimme. Vain siten voimme pelastaa maailmamme vääjäämättömältä ilmastokatastrofilta.

Kepan maanantaina Rikhardinkadun kirjastolla järjestämässä "Ilmastonmuutos vs. inhimillisyys" -keskustelussa tutkija Tuuli Hirvilammi ja tietokirjailija Ville Lähde pohtivat muun muassa väestönkasvua ja sitä, kuinka ilmastonmuutokseen voitaisiin vastata siten, että se vahvistaisi samalla globaalia solidaarisuutta.

Tuuli Hirvilammi maalasi aluksi eteemme mahdollisen ilmastonmuutoksen muuttaman maailman, jolla ihmislaji ei ole ennen asunut. On perusteltua ajatella, että tällainen elintila on uhka elämällemme.

***

Ilmastonmuutokseen vastaamineen vaatii meiltä kaikilta empatiaa: kykyä asettua niiden ihmisten asemaan, joiden sadot kuivuvat ja talot hukkuvat tulvien alle. Emme voi käpertyä kansallisvaltion omista lähtökohdista kiinni pitämiseen, etenkin kun hyvinvointimme perustuu tuontitavaraan.

Toisaalta juuri tässä tuontiriippuvuudessa voi myös nähdä toivomme: lihantuotannon perustuessa pitkälle muun muassa tuontirehuun ja muihin tuontituotteisiin, voi ala käydä lisääntyvän kilpailun ja hintojen nousun vuoksi niin kannattamattomaksi, että siirtymä kohti kotimaista kasvisruokapohjaista tuotantoa on väistämätön.

Ville Lähde puhui väestönkasvun aiheuttamaan paikallisten maa-, vesi- ja metsäresurssien liian isoon käyttöön: kuinka nopeasti resurssit hupenevat, on kiinni yhteiskunnan organisoitumisen tavoista ja muutokseen reagointinopeudesta.

Tässä taas on avainasemassa koulutus, josta puhuessaan Lähde viittasi YK:n ennustuksia myönteisempiin tutkimuksiin. Koulutettu ihminen on fysiologisesti erilainen kuin muut ja hän oppii ottamaan valtaa omasta elämästään. Koulutuksella onkin huomattavan nopea vaikutus väestönkasvuun, ja jos väestönkasvun huippualueella Afrikassa saadaan nopeasti koulutuksen potentiaali käyttöön, ovat ennusteet aivan erilaisia kuin YK:lla.

Koulutuksen vaikutusten arvioiminen ei puolestaan ole vain ennustamista, vaan ehdottamista, miten yhteiskunta- ja kehityspolitiikkaa pitäisi viedä. Lähde tähdensi, että koulutuspotentiaalia ei pystytä lisäämään ilman kunnollista kehitysyhteistyötä, joka realisoi paikallisten ihmisten luovuuden.

***

Ilmastonmuutoksen seurauksena ruuantuotanto voi joillain maailman alueilla muuttua radikaalisti, mikä voi vaikuttaa yllättävän paljon myös vauraisiin yhteiskuntiin kuten Kiinaan ja Yhdysvaltoihin, jotka muuttuvat ruuan viejistä tuojiksi. Köyhät yhteiskunnat, jotka pystyvät tukemaan omaa ruuantuotantoaan, pärjäävät puolestaan tässä kilpailussa paremmin.

Kiinassa ympäristöasiat on alettu huomioida yllättävän nopealla aikataululla ja ilmastonmuutoksen vastainen työ on sellaista aktivismia, jonka autoritäärinen hallintokin hyväksyy. Tähän ollaan tarvittu kuitenkin radikaaleja muutoksia ihmisten elämässä, sitä, että hengitys on konkreettisesti vaikeutunut suurkaupungeissa ilmansaasteiden vuoksi.

Palaan avaruuteen ja siellä kävijöihin: astronautit ovat järjestään joutuneet hyvin voimakkaan tunnekuohun valtaan nähdessään planeettamme ulkopuolelta. Ymmärrys pienuudestamme, rakkaus elinympäristöämme ja sen asukkaita kohtaan sekä voimakas halu suojella kaunista palloamme ovat yhdistäneet jokaista heistä.

Kun vielä keksisi, miten tämän tunteen saisi jaettua jokaiselle – ennen kuin on liian myöhäistä.