Yhteisöteatteri kuuluu kaivoskriittisten kansalaisaktiivien työkaluihin. Nicaragualainen teatteriryhmä ADINJA näyttää mallia.
Kuva:
Kirsi Chavda
Kepa Nicaragua
Blogi

"Ei myydä Keski-Amerikkaa kaivosfirmoille!"

Keski-Amerikkaa pitää rakastaa ja puolustaa, ei myydä, vaativat alueen kaivoskriittiset kansalaisaktiivit.
Kirsi Chavda
9.12.2013

Kaivosteollisuuteen kriittisesti suhtautuvat keskiamerikkalaiset kansalaisliikkeet kokoontuivat jakamaan kokemuksia ja suunnittelemaan yhteistyötä Nicaraguan Managuaan 5-6. joulukuuta. Ympäristöjärjestö Centro Humboldtin emännöimä tapaaminen kokosi osallistujia Nicaraguan lisäksi Hondurasista, El Salvadorista ja Guatemalasta. Myös Meksikosta ja Ecuadorista saapui vieraita.

Kaivosteollisuuden merkitys on kasvanut Keski-Amerikan maissa viime vuosina kullan maailmanmarkkinahinnan noustessa. Kaivoskriittiset aktivistit totesivat kaivosteollisuuden olevan ennen kaikkea alueellinen ongelma, sillä kultavarannot sijaitsevat samalla Keski-Amerikan maita halkovalla vyöhykkeellä, josta myös joet saavat alkunsa. Niinpä esimerkiksi Kaakkois-Guatemalaan suunnitteilla oleva kaivos uhkaa saastuttaa Güija-järven El Salvadorissa. Puolet salvadorilaisista saa talousvetensä järvestä.

Kaivosteollisuuden haitat ovat identtisiä kaikissa alueen maissa. Kaivokset tuhoavat ympäristöä syrjäyttäessään metsät ja päästäessään vesistöihin raskasmetalleja, syanidia sekä happamia jätevesiä. Yhteisöjä siirretään, syntyy sosiaalisia konflikteja, raskasmetallit aiheuttavat vakavia terveyshaittoja ja talot halkeilevat räjäytysten sekä raskaiden työajoneuvojen tärinästä. Artesaanikaivajien toimeentulo vaarantuu.

Katso flickr-palvelusta kuvasarja "Kultabuumi uhkaa Nicaraguaa".

* * *
Kaivosteollisuutta vastustava kansalaisliike kokoaa toimijoita laidasta laitaan: ympäristöjärjestöjä, paikallisryhmiä, katolisia seurakuntia ja ekumeenisia yhteenliittymiä, kansallisia verkostoja ja artesaanikaivajia. Niiden on helppo olla yhtä mieltä ulkomaisen kaivosteollisuuden haitallisuudesta. 

Myös työkalut kaivosteollisuuden vastustamiseksi ovat yhteneviä: vaikuttamista poliittisiin päättäjiin ja viranomaisiin, mielenosoituksia, yhteistyötä paikallismedian kanssa, lakiesityksiä, kaivosten haittojen dokumentointia, työpajoja, kuntien julistamista kaivosvapaiksi vyöhykkeiksi, valituksia kansainvälisiin elimiin.

Aktivistit jakavat kokemuksen siitä, miten rauhanomainen kaivosteollisuuden vastustaminen kriminalisoidaan yhtä lailla maissa, joissa on oikeistohallitus kuin maissa, joissa vasemmisto on vallassa, El Salvadoria ehkä lukuunottamatta. Hallitukset suojelevat ulkomaisten kaivosyhtiöiden taloudellisia intressejä mellakkapoliisien voimalla, omien kansalaistensa terveyden ja ympäristön kustannuksella. Mielenosoittajia vangitaan, eikä ihmishenkien menetyksiltä ole vältytty.

Valtamedia pysyy hiljaa, sillä kaivosyhtiöt ovat maksavia asiakkaita tai media on hallitusten talutusnuorassa.

Suhtautuminen artesaanikaivuuseen sen sijaan jakaa aktivisteja. Yhtäältä artesaanikaivajat ovat sentään paikallisia toimijoita, teolliset kaivokset uhkaavat heidän toimeentuloaan ja toiminta on pienimuotoista. Toisaalta artesaanikaivuukin tuhoaa ympäristöä esimerkiksi elohopeapäästöillään.

* * *

Ulkomaiset, pääasiassa kanadalaiset, yhtiöt saattavat kaivaa maasta satojen miljoonien dollareiden arvosta kultaa vuosittain. Tästä uusiutumattomien luonnonvarojen viennistä jää Keski-Amerikan valtioille vain muutama prosentti veroina ja muina maksuina. Kaivosteollisuus ei myöskään ole merkittävä työllistäjä.

Keski-Amerikan kaivoskriittisten toimijoiden yhteistyöhön kaivattiin kokouksessa potkua. Tapaamisia on kyllä järjestetty, mutta strategisempi ote puuttuu. Tiedon jakaminenkin ontuu, sillä omasta työstä ollaan mustasukkaisia. Ja Keski-Amerikka loistaa poissaolollaan Latinalaisen Amerikan kaivosverkostoissa.

Mutta varokaa B2Gold, Pacific Rim ja muut kaivosyhtiöt: Keski-Amerikan kaivosaktiivit valitsivat joukostaan yhteistyön koordinaattorit ja aikovat yhdistää voimansa pontevammin heti alkuvuodesta!