Kuva:
Paul Allais
Flickr
Blogi

Eduskunta paneutuu tällä viikolla kehityspolitiikkaan

Politiikka näyttää palanneen kehityspolitiikkaan, mikä on aivan erinomaista, arvioi Niina Mäki.
Niina Mäki
25.4.2016

Eduskunnan kuukausia kestänyt pureskelu Suomen kehityspolitiikan selonteon kanssa on päättymässä keskiviikkona, kun ohjelmapaperi otetaan ainoaan käsittelyyn täysistunnossa.

Nyt ensimmäistä kertaa valtioneuvoston selonteon muodossa julkaistava ohjelma viitoittaa painopisteitä ja toimintaa kehityskysymyksissä seuraaville vuosille. Ulkoasiainvaliokunnan perusteellisen mietinnön lisäksi sekä ympäristö- että työelämä- ja tasa-arvovaliokunta ovat antaneet kantansa selonteosta.

Politiikka näyttää palanneen kehityspolitiikkaan, mikä on aivan erinomaista. Onhan äärimmäisen tärkeää, että demokraattisesti valittu eduskunta ohjaa aktiivisesti Suomen kehityspolitiikkaa.

Selonteon käsittelyssä toivoimme valiokuntien pyytävän lisäselvityksiä sekä kysyvän tiukkoja kysymyksiä esimerkiksi Kepan kymmenen kohdan ehdotusten (pdf) mukaisesti. Monia huolenaiheitamme kuultiinkin ja valiokunnat olivat kanssamme samoilla linjoilla esimerkiksi kansalaisjärjestöjen tärkeästä roolista kehityksessä sekä kaikkien toimijoiden kehitysvaikutusten paremmasta seuraamisesta.

* * *

On selvää, että meidän veronmaksajien on tiedettävä mitä euroillamme tehdään, eli kuinka kehitysapua käytetään kaikkein tehokkaimmin sen eteen, että köyhimpien ihmisten elämä paranee. Köyhyyden ja eriarvoisuuden väheneminen sekä ihmisoikeuksien toteutuminen maapallolla paitsi oikeudenmukaista, myös meidän kaikkien etu.

Selontekoa käsitelleet valiokunnat jakoivat myös järjestökentän huolen kehitysyhteistyön määrärahojen rajuista leikkauksista ja niiden vaikutuksista.Viime syksynä hallitus leikkasi Suomen varsinaisen kehitysyhteistyön määrärahoista lähes puolet, eli 43 prosenttia. Historiallisen suuret leikkaukset pantiin toimeen äkkiä, vain muutaman kuukauden siirtymäajalla. Eniten vähennettiin YK-järjestöiltä sekä kansalaisyhteiskunnan tekemästä kehitysyhteistyöstä. Samaan aikaan kehityspolitiikan suuntaa muutettiin isolla kädellä ja yksityisen sektorin tukeen ohjattiin ennätyskorotus. Esimerkiksi rahoitusyhtiö Finnfundin rahoitus nostettiin kerralla 13-kertaiseksi.

Järjestökentällä olemme jyrkästi samaa mieltä ulkoasianvaliokunnan kanssa siitä, että todellisten kehitysvaikutusten aikaansaaminen vaatii aikaa ja pitkäjänteistä työtä. Suomen kehityspolitiikan suuntaa on kuitenkin nyt heilautettu jälleen suurella kädellä. Niukkojen määrärahojen ja niihin vielä esitettyjen 25 miljoonan euron lisäleikkausten myötä on perusteltua olla huolissaan selonteon tavoitteiden saavuttamisesta.

Puolella entisistä resursseista tavoitellaan tyttöjen ja naisten aseman parantumista, kehitysmaiden omien talouksien kehittämistä, yhteiskuntien demokraattisuuden ja toimintakyvyn vahvistumista sekä parempaa ruokaturvaa, veden ja energian saatavuutta. Hyviä, laajoja ja kunnianhimoisia tavoitteita, joiden toimeenpano vaatii edelleen huomattavaa työstämistä, aivan kuten ulkoasiainvaliokuntakin toteaa.

* * *

Suomen kehitysyhteistyötä ohjataan entistä enemmän yksityiselle sektorille. Toivoimme, että tämä tehtäisiin hallitusohjelman kirjauksen mukaisesti vahvistaen ennen kaikkea kehitysmaiden omaa yritystoimintaa ja veropohja. Suomalaisten yritysten mukaan houkutteleminen tuntuu kuitenkin sanelevan myös kehityspolitiikan linjauksia. Yksityisen sektorin huumassa on tärkeää huolehtia siitä, että kehitysavustamme ohjataan 0,2 prosentin bruttokansantulo-osuus kaikkein köyhimmille maille kansainvälisten sitoumuksiemme mukaisesti. Näissä maissa kehitysyhteistyöllä on edelleen ratkaiseva merkitys, mutta yrityksille ne voivat olla haastavia toimintaympäristöjä.

Myös ulkoasiainvaliokunta nostaa kissan pöydälle: yksityisen sektorin tukea ei tule nähdä vain viennin edistämisen näkökulmasta. Kun kehitellään uusia yritystuki-instrumentteja, tulee kehityspolitiikan tavoitteiden olla kirkkaana mielessä. Me järjestöissä olemme vahvasti sitä mieltä, että kehitysyhteistyövaroilla tulee poistaa köyhyyttä, ei edistää vientiä. Kehitysyhteistyö on sitä paitsi useampaan otteeseen todettu siinä huonoksi työkaluksi.

Jäimmekin kaipaamaan valiokunnilta rohkeutta pyytää kasvavasta yksityisen sektorin tukivalikoimasta itsenäistä ja riippumatonta arviota. Toivoimme myös, että kehitysyhteistyörahojen käyttäjiltä olisi vielä selvemmin vaadittu vastuullisuutta, sekä maakohtaisen veroraportoinnin että YK:n ihmisoikeuksia ja elinkeinoelämää koskevien periaatteiden mukaisesti.

Kun eduskunta seuraavan kerran käsittelee selontekoa Suomen kehityspolitiikasta tämän hallituskauden aikana, olisi perusteltua, että mukana on myös arvio yksityisen sektorin tuen kehitys-, ihmisoikeus-, ympäristö-, ja ilmastovaikutuksista sekä toiminnan tuloksellisuudesta.