Kuva:
Wikimedia Commons
Blogi

Ebola leviää, koska WHO:lla ei ole rahaa

Kun Barack Obama viime viikolla kutsui Afrikan johtajat Washingtoniin, joku kommentoi tapahtumaa Youtubessa: "Toivottavasti Obama saa Ebolan ja kuolee". Ebola-pelko on Yhdysvalloissa niin suurta, että Obama lupasi julkisesti tarkistuttaa kaikki Afrikan johtajat Ebolan varalta, kun he saapuvat maahan.
Jukka Aronen
13.8.2014

Obaman vihaaminen ja Ebola-pelko tuntuvat kummatkin liittyvän mediaan, sen poliittiseen yksipuolisuuteen ja sensaatiohakuisuuteen.

Mutta onko Ebolassa oikeasti mitään pelättävää meillä, jotka asumme liki 7 000 kilometrin päässä Sierra Leonesta? Jos historiaa katsotaan, epidemia tuskin leviää Eurooppaan. Ebola on puhjennut 20 kertaa aiemmin, ja aina se on saatu kuriin, vaikka nyt meneillään oleva epidemia onkin tähänastisista pahin.

Ebola olisi periaatteessa helppo pysäyttää, koska se tarttuu suhteellisen vaikealla tavalla avoimen haavan tai limakalvojen kautta. Kaikki taudin saaneet ovat tavalla tai toisella hoitaneet sairaita tai menehtyneitä.

Suomalaisessakin mediassa ollaan toistettu väsymiseen saakka sitä, miten kulttuuriset tavat ja paikallisten tietämättömyys levittävät tautia.

Mutta oikeat syyt piilevät muualla. Näin ainakin väittää yhdysvaltalainen kehitysekonomisti Charles Kenny.

Maailmassa on jo nimittäin olemassa järjestelmä, jolla tällaiset epidemiat saataisiin kuriin: paikalliset ihmiset tietoisiksi ongelmista ja suojavarusteet hoitajille ja hautaajille. Järjestelmän nimi on WHO, Maailman terveysjärjestö.

YK-järjestö on kuitenkin ollut melko aseeton nykyisen epidemian edessä, sillä sen rahoitus on viime vuosina laskenut. Periaatteessa se voisi auttaa kaikkein köyhimpiä maita, mutta nykytilanteessa se pystyy varaamaan vain noin 22 miljoonaa Afrikan maiden epidemioiden ja pandemioiden ehkäisemiseen. Eli noin 500 000 dollaria per maa.

***

Toisaalta lääkefirmoilla ei ole halua kehittää lääkkeitä trooppisiin tauteihin, koska se ei ole hyvää bisnestä. Vuosien 1975 ja 2004 välillä vain noin prosentti kehitetyistä lääkkeistä suunnattiin trooppisiin tauteihin, vaikka nämä vastaavat 10 prosentista menetetyistä elinvuosista maailmassa.

Kuvaavaa on, että esimerkiksi Yhdysvalloissa käytetään rahaa globaalien tautiuhkien havainnointiin ja torjuntaan niin vähän, että se vastaa noin kolmea prosenttia kaljuustutkimukseen laitetuista varoista.

Kaksi Ebolaan sairastunutta yhdysvaltalaista lääkäriäkin on saanut uutta kokeellista Ebola-lääkettä vain siksi, että Yhdysvaltain hallinto oli aiemmin huolestunut taudista mahdollisena bioterrorismin välineenä ja siksi kehittänyt jonkinlaista vastalääkettä sille.

Kennyn mielestä nyt olisi korkea aika tukea globaalia terveysjärjestelmää eikä käyttää aikaa panikointiin ja karanteenivaatimusten lietsomiseen.