Kuva:
Shutterstock
Blogi

Yhdysvaltalaistutkija lyttää Tatu Vanhasen älykkyystutkimuksen

Charles Kennyn mukaan inhimillinen kehitys näkyy älykkyysosamäärissä — ei toisin päin.
Esa Salminen
31.5.2012

Kenny on pitänyt Foreign Policy -lehden sivuilla The Optimist -kolumnipalstaa, jossa hän on puolentoista vuoden ajan tuonut esille globaalin kehityksen kultareunuksia.

Palstan päätöstekstissä Centre for Global Developmentin tutkija Kenny kirjoittaa älykkyysosamärästä ja siitä, kuinka ihmisten ja kansakuntien ÄO-testeillä mitattava älykkyys kasvaa koulutustason ja terveyden mukana.

***

Kyytiä Kennyltä saa erityisesti emeritusprofessori Tatu Vanhasen ja Richard Lynnin tutkimus, jossa he kymmenisen vuotta sitten yrittivät todistaa, että maiden väliset kehityserot johtuvat kansojen älykkyydestä. Kennyn mielestä Vanhasen ja Lynnin tutkimus oli "vain osa rotujen ja kehityksen yhteyttä etsivää pseudotieteellistä verstaspuuhastelua".

Kenny nostaa esille Amsterdamin yliopiston psykologin Jelte Wichertsin tutkimuksen, jonka mukaan kansakuntien keskimääräinen älykkyysosamäärä nousee ajan mittaan. Hollannissa se on noussut jopa 20 pisteellä vuosien 1952 ja 1982 välillä, mitä ei voida selittää geneettisillä tekijöillä.

Tätä kutsutaan Flynnin efektiksi: parempi ravitsemus, terveydenhuolto ja koulutustaso kasvattavat keskimääräisiä tuloksia ÄO-testeissä. Kyse ei siis ole perimästä: heikompi menestys älykkyysosamäärätesteissä ei selitä kansakuntien köyhyyttä, vaan toisin päin.

***

Toinen asia on, että ovatko koko testit sovellettavissa kaikkialla. Voi esimerkiksi olla haasteellista tehdä monivalintatestiä, jos ei osaa lukea — tai ei ole koskaan pidellyt kädessään kynää.

Kenny ja Wicherts kummeksuvat myös Vanhasen ja Lynnin aineistoa. Tutkimuksessaan he puhuvat 185 maasta, mutta aineistoa heillä on keksimääräisen älykkyysosamäärän osalta vain 81 maasta. Lopuista luvut on johdettu esimerkiksi naapurimaiden tilastoista.

Myös datan edustavuus on Kennystä vähintäänkin kyseenalaista: Kolumbian koko maan keskimääräinen älykkyysosamäärä nojaa Vanhasen ja Lynnin tutkimuksessa 50 teinin otokseen. Kansallisiin otoksiin on myös päässyt dataa niinkin kaukaa kuin vuodelta 1948. Pienin "kansallisesti edustava" tutkimus oli 17 henkilön kokoinen.

Siirtomaa-ajalla isännillä ei ollut intoa panostaa "alamaistensa" hyvinvointiin, mutta nyt on toisin. Kenialaisten keskimääräiset ÄO-tulokset esimerkiksi näyttävät nousseen kasvaneen elämänlaadun mukana 26 pisteellä neljäntoista vuoden aikana.

"Flynnin efektin tähden ÄO:t epäilemättä lähenevät toisiaan", Kenny kirjoittaa. "Varallisuuden ja köyhyyden geneettisten selitysten myrkyllinen idiotismi menettää pian viimeisenkin empiirisen tuen, joka sillä tällä hetkellä saattaa näyttää olevan."