Tämä jengi varmaan ainakin on sitä mieltä, ettei Lähi-itää pitäisi tukea.
Kuva:
Scott Raymond
Wikimedia Commons
Blogi

Pitääkö Osamaa (ehkä) piilotelleita avustaa?

Osama bin Ladenin teloituksen pölyn vielä kierrellessä ilmoja Yhdysvalloissa kohistaan maan apuohjelmista Pakistanille ja Afganistanille.
Esa Salminen
4.5.2011

Yhdysvaltalaisen Centre for Global Development -ajatushautomon blogista selviää, että sotahuumaisessa suurvallassa väitellään siitä, pitäisikö apu Pakistanille lakkauttaa.

Nancy Birdsallin, Wren Elhain ja Molly Kinderin tekstin mukaan monet nimittäin epäilevät, ettei Pakistan ole ollut järin avulias Osaman jäljittämisessä, sen verran erikoista oli maailman etsityimmän terroristin löytyminen paikallisesta sotilaskaupungista Abbottabadista. Siksi jenkkilässä kuullaan huutoja, jonka mukaan apu Pakistanille pitää heti lopettaa.

Kirjoittajat kuitenkin muistuttavat, ettei apua anneta palkkioksi hyvästä politiikasta tai palveluksista avunantajille, eikä sitä saisi myöskään lakkauttaa rangaistukseksi ikäville hallituksille. Jos niin tehdään, on ymmärretty väärin avun tarkoitus. Yhdysvallat sijoittaa Pakistanin kaltaisiin maihin — jossa on 180 miljoonaa ihmistä, ydinaseita sekä nuori ja turhautunut väestö — siksi, että epävakaus siellä aiheuttaa turvattomuutta koko maailmaan.

USA:n tämänhetkinen apu Pakistanille on 1,5 miljardia dollaria vuosittain, joka vastaa Yhdysvaltain viiden ja puolen päivän sotilasmenoja Afganistanissa — ja sivumennen sanoen on puolitoistakertainen Suomen koko kehitysapuun nähden. Avun lakkauttaminen viimeistelisi Yhdysvaltain myrkyllisen maineen Pakistanissa, ja ruokkisi lisää bin Ladenin kaltaista väkeä.

Kirjoittajien mukaan nyt ei ole aika hylätä laivaa, vaan saattaa se kunnon kurssille. Apu ei ole ollut järin tehokasta, ja nyt olisi hyvä aika tehdä korjausliikkeitä. Yhdysvallat aikoo jo nyt keskittyä harvempiin muuta suurempiin hankkeisiin Pakistanissa, ja maan kehitysapuviranomaisen uusi Pakistanin-johto on omiaan kehittämään ohjelmaa edelleen. Ajatushautomo itse aikoo julkaista kuukauden päästä omat suosituksensa siitä, millaisin keskittämistoimin apu Pakistaniin ja Afganistaniin olisi mahdollisimman tehokasta.

Jokseenkin valistunut arvaukseni on, että niiden keskiössä on aputyön ja sotilaallisen yhteistyön pitäminen visusti erossa toisistaan.

***

Hiukan samoilla vesillä seilaa kaikkien apukriitikoiden isän William Easterlyn blogiin kirjoittava Laura Freschi. Lähi-itään perehtynyt Freschi nosti eilen esiin Yhdysvaltain Afganistanin-apuohjelman, jonka Gardez-Khostin maantiehanke käynee esimerkistä siitä, kuinka pieleen hyvää tarkoittava apuhanke voi mennä.

Reilun sadan kilometrin mittainen maantiepätkä on vielä kolmen vuoden jälkeen kesken, ja huonosti tehty. Ilmeisesti syynä on ollut se, että hankkeen aikataulu on määritelty poliittisin ja sotilaallisin perustein, ja tie on vedetty väkisin alueelle, ennen kuin siellä on ollut rauhallista.

Tulos: 69 miljoonan dollarin hankkeen arvioidaan maksavan lopulta 176 miljoonaa. Tiellä on ollut 364 väkivaltaista hyökkäystä, mukaan lukien 108 pommi-iskua, joissa on kuollut 19 ihmistä. Uhrien joukossa on Freschin mukaan myös Yhdysvaltain maineen rippeet uskottavana kehitystoimijana Afganistanissa.