Irlantilaista juhlintaa Tokiossa. Kunnon diaspora on muodostunut Irlannin brändin menestystekijäksi.
Kuva:
Wikimedia Commons
Blogi

Irlantilaiset elintasopakolaisista maabrändikuninkaiksi

Eilen juhlittiin maailmanlaajuisesti Irlannin suojelupyhimyksen Pyhän Patrikin päivää. Itsekin kumosin Guinnessin tai kaksi. Oman kansallispäivän globalisointi on aika kova suoritus halveksitulta roskajoukolta.
Pasi Nokelainen
18.3.2011

Alunperin uskonnollinen Pyhän Patrikin päivä on muuttunut irlantilaisen kulttuurin karnevaaliksi. Irlantilaisia luonnehditaan usein ystävällisiksi, huumorintajuisiksi ja muutenkin mukaviksi veikoiksi. Markkinointikielellä asian voisi ilmaista niin, että Irlannilla on mitä mainioin maabrändi, jota viimeaikainen pankkikriisikään tuskin pystyy tahraamaan täysin. Aina näin ei ole ollut.

1800-luvulla irlantilaiset olivat syrjitty maahanmuuttajaryhmä (katso lisää Oraclen verkkosivuilta), joka pakeni nälänhätää ja vainoja suurin joukoin saareltaan ulkomaille, erityisesti Yhdysvaltoihin (Irish Americans Wikipedian sivuilla). Vuosien 1820-1880 välillä lähes 3,5 miljoonaa irlantilaista saapui Yhdysvaltoihin. Sielläkään heitä ei odottanut ihmemaa, vaan monet joutuivat työskentelemään palkatta esimerkiksi kotiapulaisina tai ajautuivat rikollisiksi.

Suomalaisessa poliittisessa keskustelussa maahanmuutosta puhutaan yhä enemmän uhkana. Kaikki toki vakuuttavat, että itsensä laillisella työllä ja yrittäjyydellä elättävät ovat tervetulleita. Todellisten työllistymisongelmien kuten puutteellisen kielitaidon lisäksi työnsaannin esteenä on kuitenkin myös ennakkoluuloja ja muukalaisvihaa.

Muodikkuudestaan huolimatta ilmiö ei ole uusi. 1800-luvun lopun newyorkilaisissa työpaikkailmoituksissa luki isoin kirjaimin No Irish need apply. Näin karkeaa työsyrjintää ei toki Suomesta juurikaan tapaa, mutta irlantilaisia koskeneessa puhetavassa on jotain perin tuttua: heitä pidettiin kulttuurisesti niin erilaisena, että sopeutuminen on täysin mahdotonta.

***

Kuinka kauan tarvitaan aikaa, että jokin tietty maahanmuuttajaryhmä muuttuu luonnolliseksi ja hyväksytyksi osaksi kantaväestöä? Irlantilaisten tapauksessa maahanmuuton haastavin vaihe oli ohi 1900-luvun alkuun mennessä. Seuraavat maahanmuuttajien sukupolvet olivat jo syntyneet Yhdysvalloissa ja päässeet esimerkiksi työmarkkinoilla lähes tasavertaiseen asemaan kantaväestön rinnalle.

Tällä hetkellä somalit ovat usein maahanmuuttokeskustelun keskiössä. 1990-luvun alussa moni, erityisesti koulutettu somali lähti sotaa pakoon Eurooppaan, Lähi-itään ja Pohjois-Amerikkaan. Samaan aikaan ensimmäiset somalipakolaiset saapuivat Suomeen. Tällä hetkellä Euroopan suurin somaliyhteisö on Britanniassa, jossa heitä asuu noin 43 500. Tilastokeskuksen mukaan vuoden 2010 lopussa Suomessa oli somalinkielisiä lähes 13 000 henkilöä.

Kaiken kaikkiaan somaliyhteisöt ovat kasvussa Euroopassa. Voisiko siis ajatella, että somalit ovat tämän päivän irlantilaisia? Ainakin kansoja yhdistää se, että molemmat ovat joutuneet pakenemaan kotimaastaan poliittista epävakautta ja nälänhätää eikä heidän potentiaaliaan ole aina nähty vastaanottajamaissa. Molemmilla on maasta paon luoma suuri diaspora, joka on irlantilaisille mahdollistanut maailmanlaajuisen brändin luomisen. Siitä tuli lopulta siis menestystekijä.

Irlantilaisten maasta paosta on tosin jo ehtinyt kulua pari sataa vuotta.