Asiakaskuntaa sudanilaisessa autokaupassa.
Kuva:
iStockphoto
Blogi

Tutkimus: Afrikassa ei 50 vuoden päästä ole äärimmäistä köyhyyttä

Helsingin Sanomat aloitti viikonloppuna juttusarjan, jossa kysytään, voiko menetetyksi maanosaksi leimattu Afrikka nousta menestyjäksi.
Esa Salminen
29.2.2012

Sarjan tuorein artikkeli käsittelee keskiluokan nousua Ghanassa.

Vastaus kysymykseen on: kyllä voi, ja todennäköisesti nouseekin. Ainakin jos uskomme Afrikan kehityspankin ja Ranskan kehitysyhteistyöviranomaisen AFD:n viime syksynä julkaisemaa tutkimusta "Africa in 50 Years' Time".

Sen mukaan seuraavan viidenkymmenen vuoden aikana bruttokansantuotteen kasvu nostaa kaikki Afrikan maat ylemmän keskitulon maiksi. Vuonna 2010 nykydollareilla laskettuna Afrikan maiden henkeä kohden laskettu bruttokansantuote oli 1667, vuonna 2060 se on optimistisimman skenaarion mukaan jo 5729 dollaria.

Se on toki edelleen aika kaukana Etelä-Korean nykyisestä 17 000 dollarin bruttokansantuotteesta, saati Suomen 47 720 dollarista, mutta arvion mukaan kukaan Afrikassa ei silloin enää elä absoluuttisen köyhyysrajan alapuolella.

***

Tutkijat myöntävät, että ekonomistien pitäisi olla varovaisia ennusteiden kanssa, erityisesti vuosina 2008—2009 yllättäneen kriisin jälkeen, mutta pitkällä aikavälillä on tiettyjä trendejä, jotka heidän mielestään oikeuttavat tulevaisuuteen katsomisen. Globaali tuotanto ja kauppa, teknologiset muutokset, väestönkasvu, hiv ja ilmastonmuutos ovat esimerkkejä näistä.

Tutkimuksen mukaan kaupungistuminen etenee nykyisestä 40 prosentista 65 prosenttiin ja muuttoliike muutenkin kasvaa. Maatalouden merkitys saattaa hyvinkin laskea, mutta luonnonvarat ovat jatkossakin tärkeä ja haastava osa Afrikan maiden kehitystä. Jotkut Afrikan maat ovat vuoteen 2060 mennessä alkaneet kilpailla globaaleilla markkinoilla, ja konfliktit vähenevät mutteivät katoa kokonaan.

Muuttoliike johtaa eriytyneempiin talouksiin, jotka kehittyvät pienviljelystä kohti tuottavampia sektoreita, kuten teollisuutta ja palvelualoja. Kansanterveys on parantunut jo merkittävästi, ja kehitys tulee jatkumaan: vuoteen 2060 mennessä elinajan odote nousee 70 vuoteen, kun se 2010 oli 56 vuotta. Alueelliset erot tosin ovat mittavat. Nykyisestä 67 prosentin lukutaidosta noustaan 96 prosenttiin.

Nämä trendit vaikuttavat olevan melko hyvin linjassa ekonomisti Charles Kennyn viimevuotisen kirjan "Getting better" laskelmien kanssa. Kenny katseli etupäässä historiaan, ja kertoi muun muassa, että lukutaito oli noussut vuodesta 1970 vuoteen 1999 mennessä alle kolmanneksesta yli kahteen kolmasosaan. Kennynkin mielestä positiiviset trendit todennäköisesti jatkuvat, mutta yhtä verkkaisesti kuin tähänkin saakka.

***

Tarkkaan ottaen Afrikan kehityspankin ja AFD:n tutkimus ei ole ennustus, sillä he eivät sano, että kehitys on vääjäämätöntä: tämä on mahdollista, jos asiat tehdään oikein.

Laajasti ottaen heidän mielestään Afrikan maiden tulisi sijoittaa kaupunkeihin, hallita ihmisten muuttoliikettä, kehittää maataloutta, hallinnoida luonnonvarojaan paremmin ja tehdä töitä murtautuakseen ulos tuotteiden ja palvelujen maailmanmarkkinoiden pohjapaikalta.

"Tärkeintä olisi kehittää politiikkaa", raportissa kirjoitetaan. "Jos politiikan ja sen instituutioiden kehitys seuraa viimeisten 50 vuoden tahtia, manner todennäköisesti lyyhistyy tulevaisuuden haasteiden alle, ja mahdollisuudet karkaavat käsistä."

***

Helsingin Sanomien juttusarja (ja muutamat edellisetkin) on hyvä esimerkki siitä, kuinka puhe Afrikasta on muuttunut positiivisempaan suuntaan. Toimittaja Pascal Zachary huomautti viime viikolla The Atlantic-lehdessä kuinka talouslehti The Economist vielä kymmenen vuotta sitten puhui Afrikasta "toivottomana maanosana" ja viime vuoden joulukuussa samainen lehti kirjoitti, että "maanosan huomiota herättävä kasvu tulee todennäköisesti jatkumaan".

Merkittävä muutos on nyt The Economistin mukaan juurtunut Afrikkaan, ja lehti pahoittelee aiempaa Afrikka-pessimismiään. Köyhyyden sijasta nykyään puhutaan yhä useammin Afrikan rikkauksien oikeudenmukaisemmasta jakamisesta.

***

Afrikan kehityspankin mukaan terveydenhuollon ja koulutuksen ohella infrastruktuuri tarvitsee massiivisia investointeja, jotta taataan yritystoiminnalle suotuisia ympäristö, jolla taas saadaan kotimaisia ja ulkomaisia sijoituksia, edistetään alueellista kaupankäyntiä ja kannustetaan yksityissektoriin nojaavaa talouskasvua.

Afrikan mantereen oletetaan hyötyvän jos ne ohjaavat nykyistä enemmän vientiään kasvaviin talouksiin ja alueelliseen kaupankäyntiin.

Se heijastelee nykytrendiä, jossa Kiina, Brasilia ja Intia ovat yhä kiinnostuneempia Afrikan luonnonvaroista. Myös sisäinen kauppa on ollut agendalla pidempään. Se oli pääteema — joskin päivänpolitiikan ja riitaisan puheenjohtajavaalin jalkoihin jäänyt sellainen — Afrikan unionin huippukokouksessa Addis Abebassa tammikuussa 2012.

Merkittävimmät haaveet tällä saralla on kolmen Saharan eteläpuolisen Afrikan talousalueen (EAC, Comesa ja SADC) yhdistymispyrkimys ja sen jälkeen unelmissa siintää koko Afrikan laajuinen vapaakauppa-alue. Afrikan unionin kokouksen julistuksen mukaan näistä ensimmäinen askel otetaan 2014 ja toinen 2017 — mutta nämä haavekuvamaiset aikarajat ovat ennenkin liikkuneet säännöllisesti eteenpäin.

Toistaiseksi Afrikan maat käyvät kaupastaan vain 11 prosenttia alueellisesti, loput esimerkiksi EU-maiden ja Kiinan kanssa.

***

Tietotekniikka ja erityisesti kännyköiden voittokulku on yksi useimmin siteerattuja "ihmeitä" Afrikan suurista harppauksista puhuttaessa. Zachary muistuttaa The Atlanticissa, kuinka Nigeriassa vielä vuonna 2000 lankapuhelinliittymät olivat niin surkeat, että hyvin toimeentulevat yrittäjät palkkasivat kaksi tai kolme täyspäiväistä ihmistä soittamaan puhelimella vain päästäkseen läpi linjoille. Yksi viidestäkymmenestä puhelusta onnistui.

Siksi kaikkea vähänkin tärkeämpää varten piti matkustaa paikan päälle ja odottamisesta tuli elämäntapa. Nyt on toisin. Tekstiviestit, netti kännykässä ja jopa rahansiirrot ovat arkipäivää.

Afrikan kehityspankki ennustaa, että jo vuoteen 2020 mennessä kännyköitä on Afrikassa enemmän kuin ihmisiä: yli 1100 tuhatta ihmistä kohden. Viidenkymmenen vuoden päästä noin 1400. Vuonna 2010 laajakaistayhteys oli seitsemällä prosentilla, ja sen arvioidaan nousevan jyrkällä käyrällä 99 prosenttiin vuoteen 2060 mennessä.