Cayman-saaret eivät ole pelkkä paratiisi, sanoo Nicholas Shaxson.
Kuva:
Wikimedia Commons
Blogi

Aarresaarten pimeä puoli

Uusi kirja valottaa veroparatiisien synkkää ja suljettua todellisuutta. Maailman hämärämiesten rahat ovat turvassa salaseuramaisten saarten suojissa, joiden politiikka muistuttaa mafiaa.
Esa Salminen
14.1.2011

Guardian-lehti julkaisi verkkosivuillaan kaksi pitkää otetta Nicholas Shaxsonin tuoreesta kirjasta Treasure Islands.

Tietokirjailija ja toimittaja Shaxson on otteiden perusteella tutkinut etupäässä Britti-imperiumin päälle rakennettua veroparatiisisaarten verkostoa (mutta myös vaikka Sveitsiä), ja maalaa niistä tummanpuhuvan kuvan.

Entinen, suorapuheinen pankkiiri haluaa pysyä nimettömänä, koska ei halua sementtikenkiä jalkoihinsa, toisen perhettä seurattiin. Sisäpiiri tekee bisnestä asiakkaidensa kanssa metsästysreissuilla tai Budapestin baletissa. "Pankki" voi olla vain toimistohuone, jossa on lain vaatimat kaksi työntekijää.

Kirjan otteita lukiessa nousee väkisin mieleen kaksi asiaa:

  1. Tämähän on kuin mafia-elokuvasta. Ja totta vieköön, veroparatiisijärjestelmän historialliset linkit vedetään Al Caponen liikekumppaniin saakka.
  2. Ei ihme, että köyhien maiden diktaattorit ja muut oligarkkiset hämärähemmot ovat kuin kotonaan tuolla.

Shaxsonin mukaan veroparatiisisaaret muodostavat ikään kuin hämähäkinverkon, jota johtaa Lontoon City. Sisäringissä ovat lähisaaret Jersey, Guernsey ja Isle of Man, vähän ulompana Britteihin liitoksissa olevat saaret, kuten Cayman.

Mitä kauempana, sitä helpompi emämaan (pankkien) on kieltää osallisuutensa laittomuuksiin. Silti Britannia kerää hyvät voitot etäpesäkkeistään: yksin vuoden 2009 toisella neljänneksellä Britannia sai kolmelta sisäringin saarelta nettorahoitusta 332,5 miljardia dollaria.

***

Aina kun tekstin otsikkona on "totuus" jostakin, kuten Guardianin tapauksessa tällä kertaa, on toki syytä olla varuillaan. Hyvinkin tutkitussa kirjassa on aina näkökulma, ja jokaiseen tekstiin tehdään rajauksia, jotta se mahtuu kansien väliin tai palstamillimetreille.

Kirjan kotisivuilla käydäänkin vilkasta keskustelua – kirjailijan johdolla – kirjan faktoista ja väitteistä. Värikästä kieltä ei vältetä: sivuilta selviää muun muassa, että Cayman-saarten pörssin puheenjohtaja Anthony Traversin mielestä kirjailija on 11-vuotiaan tasolla oleva imbesilli.

Traversin purkaus tuo mieleen toisen kommentin Shaxsonin kirjasta. Vuonna 1971 Britannian verottaja kehotti lopettamaan veroparatiisien rohkaisemisen. Perinteiseen brittityyliin Cayman-saarten meno oli sen mukaan "quite uncivilised".