Kaupan ja avun vastakkainasettelu kuulostaa nykyään todella 1990-lukulaiselta.
Kuva:
Shutterstock
Blogi

Apukriitikot ja "nykymuotoinen" kehitysyhteistyö

Susanna Koski ja muut apukriitikot haluavat lopettaa nykymuotoisen kehitysavun tietämättä ilmeisesti lainkaan, mitä kehitysyhteistyö nykyään on.
Esa Salminen
16.9.2013

Kokoomusnuorten puheenjohtaja Susanna Koski haluaa lopettaa nykymuotoisen kehitysavun. STT:lle antamassaan haastattelussa Koski toteaa, että apu tekee kehitysmaista taloudellisesti riippuvaisia läntisistä maista.

Kosken sanat ovat ajallemme tyyppinen apukriittinen lausunto. Riippuvuusargumenttia kuulee tämän tästä. Se ei kuitenkaan ole totta.

Apuriippuvuus nimittäin on vähentynyt hyvin nopeasti viime vuosina, koska monet kehitysmaat ovat saaneet yhä enemmän omaa rahaa: taustalla on nousevien talouksien aiheuttama raaka-ainebuumi, parempi verotus ja onnistunut apupolitiikka. Nyt olisi tärkeää saada esimerkiksi luonnonvarasektorin verotus kuntoon, jotta moni maa voisi toteuttaa unelmansa ja luopua avusta vähitellen kokonaan.

***

Kosken mukaan suomalaiset yritykset voisivat tehdä investointeja kehitysmaihin: "Historia on osoittanut, että markkinatalous on suhteessa kaikkiin muihin vaihtoehtoihin pystynyt luomaan enemmän vakautta ja rauhaa ympäri maan."

Lausunnosta saa sellaisen kuvan, että näin ei ehkä jo tehtäisi. Suomalaisyritysten kauppa kehitysmaiden kanssa todellisuudessa kuitenkin ylittää avun noin yhdeksänkertaisesti.

Myönnettäköön, että maaryhmän sisällä on suuria eroja: kauppa on vilkasta erityisesti Kiinan kanssa, kun apu taas kohdistuu muualle. Mutta köyhempien maiden tärkein kasvun moottori ovat vauraammat kehitysmaat, joten samassa veneessä sitä silti ollaan.

Nykymuotoisessa kehitysavussa myös pyritään voimakkaasti kaupan edellytysten helpottamiseen juuri siksi, että maat voisivat päästä nykyistäkin paremmin jaloilleen.

Itse asiassa kehitysyhteistyön leikkaukset ovat voineet jopa haitata Kosken haikailemaa kauppaa kehitysmaiden kanssa: kehitysministeri Heidi Hautala huomautti viime viikolla, että Ruotsi on onnistunut saamaan hyvällä apupolitiikalla suotuisat kauppasuhteet monen kehitysmaan kanssa. Sekin saattaa auttaa, että Ruotsi antaa apua noin neljä kertaa enemmän kuin Suomi.

***

Ja lopuksi Koski haluaa luopua kiintiöpakolaisjärjestelmästä ja tarjota humanitääristä apua mahdollisimman monelle kohdemaassa. Koski hyvä: humanitaarinen apu on osa nykymuotoista kehitysyhteistyötä, josta haluatte luopua. Ulkoministeriön sanoin: "Suomi noudattaa lähestymistapaa, jossa ennaltaehkäisy, humanitaarinen apu, rauhan- ja jälleenrakennus sekä kehitysyhteistyö sovitetaan joustavasti yhteen."

Ikävä kyllä kehitysapua kritisoivat tahot ovat harvemmin perillä siitä, mistä he puhuvat. Tavallaan sen ymmärtää: jos kokee jonkun politiikan alan marginaaliseksi ja jopa vastenmieliseksi, niin miksi syventyä siihen?

Tärkein kirja, jonka moni kriitikko sanoo lukeneensa, on taloustieteilijä Dambisan Moyon "Dead Aid", jonka pääviesti on juuri se, että apu lamauttaa ja tuo riippuvuutta. Monet ovat toki lukeneet vain kirjasta kirjoitetun lehtijutun tai Björn Wahlroosin kommentin kirjasta.

Dead Aid oli jo ilmestyessään vuonna 2009 mustavalkoinen ja tarkoitushakuinen, ja sen maalaama kuva kehitysyhteistyöstä oli kapea ja vanhanaikainen. Koska nousevien talouksien aiheuttama vaurastumisen buumi on tapahtunut pitkälti kirjan julkaisemisen jälkeen, se on myös auttamattomasti vanhentunut.

Välillä kriitikot sanovat, että kehitysavun sijaan esimerkiksi Maailmanpankki tekee hyvää työtä kehitysmaissa, kun se parantaa maiden infrastruktuuria ja kaupan edellytyksiä. Ei tosin Koski. Ehkä hän tietää, että Maailmanpankki on EU:n jälkeen suurin yksittäinen kanava Suomen kehitysyhteistyörahoille.

Kyllä kehityspolitiikasta aitoa kritisoitavaa ja politikointiakin löytyisi. Olisikin mukavaa lukea välillä sellaista kritiikkiä, josta huokuisi, että sen sanoja tietää, mistä puhuu. Tuo "nykymuotoisuus", josta kriitikot puhuvat, kuulostaa ainakin 20 vuotta vanhalta.

Kirjoittaja on Kepan verkkojulkaisujen toimitussihteeri. Blogeissa esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien henkilökohtaisia, eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.