Blogi

Aktiiviset vaikuttajat eivät aina ole järjestötoimijoita

Kehityspoliittisen toimikunnan puheenjohtajan Jouko Jääskeläisen ja ministerivaliokunnan vierailu Tansaniaan nosti esiin mielenkiintoisen ilmiön: sen, miten tansanilaiset ovat aloitteellisia kansalaisjärjestöjen ulkopuolella.
Linda Lönnqvist
28.2.2014

Vierailunsa aikana Jouko Jääskeläinen vietti päivän Kepan Tansanian toimiston kanssa. Päivän alussa Kepalaiset kertoivat Jääskeläiselle muun muassa, että Tansaniassa kansalaisyhteiskunta on uusi asia.

Englantilaisen siirtomaavallan ja Nyereren aikana ei saanut järjestäytyä, joten kansalaiyhteiskunta on yhtä tuore kuin monipuoluedemokratia, siis vuodelta 1992.

Yleisen keskustelun jälkeen veimme Jääskeläisen Kisarawen kuntaan jossa vierailimme Toivala-säätiön ja DeCon kumppanuushankkeen taimitarhalla, jossa kasvatetaan tiiikkitaimia. Tiikkipuu voi kasvaa kahdeksassa vuodessa niin kookkaaksi ja arvokkaaksi, että muutaman puun kaatamalla voi kustantaa Tansaniassa hyvän talon.

Vierailun tarkoituksena oli kuulla tiikkipuita kasvattavien kyläläisten mielipiteitä taimitarhahankkeesta.

Kisarawessa sijaitsevan Masakin kylän asukkaat olivat otettuja, että ulkomaalainen kansanedustaja kävi vierailemassa heillä. Omat kunnanjohtajat nimittäin eivät juuri kylässä käy.

Taimitarhaa kisarawelaiset pitivät hienona asiana, mutta yleinen mielipide oli, että tiikkipuiden kasvaminen kestää liian pitkään. Kisawarelaiset kertoivatkin meille toivovansa, että valtio järjestäisi heille myös muita tulonlähteitä: ehkä kanoja tai vuohia, siksi aikaa, kun tiikkipuut kasvavat.

***

Kollegamme Andrew, joka on kotoisin Kilimanjaron alueelta, oli vierailulla mukana kuljettajana. Paluumatkalla Andrew mainitsi ohimennen, että hänen kotiseudullaan, Hain kunnassa Kilimanjarolla,  ei pyydellä valtiolta tukea, vaan kyläläiset järjestäytyvät itse.

Tähän mennessä on rakennutettu yläkoulu joka kylään ja suunnitteilla on rakentaa seuraavaksi lukiot. Ihmiset keräävät itse tarvittavat varat, rakentavat koulurakennukset ja tilaavat sitten valtiolta opettajia.

Tämä saattaa kuulostaa vaatimattomalta, mutta suhteutetaanpa asia: valtapuolue CCM:n mahtipontinen lupaus vuodelta 2005 oli, että joka Ward-tasolle (wardiin saattaa kuulua kymmeniä kyliä) tulisi yksi yläkoulu.

Koulurakentaminen vei resurssit alakouluilta koko maassa, yläkouluihin ei oltu koulutettu tarpeeksi päteviä opettajia, ja vuonna 2012 tulokset nähtiin, kun 60 prosenttia näiden yläkoulujen viimeisen luokan oppilaista reputti.

***

Andrewn tarina on täysin erilainen, kuin esimerkiksi Masakin kylän asukkaiden.  Hain alueella on pitkä talkooperinne. Andrew kertoo, että tiistaisin kaikki työskentelevät kylän yhteisten hankkeiden parissa, ehkä korjataan tietä tai kaivetaan kasteluojia vuorelta. Asukkaat myös sijoittavat lastensa koulutukseen.

Haista kotoisin olevat Dar es Salaamin asukkaat tapasivat viime kuussa kansanedustajaansa Freeman Mbowea, joka lupasi osallistua kymmenellä miljoonalla shilllingillä (noin 5000€) lukion rakentamiseen.

Oma kollegamme on kaikessa hiljaisuudessa ollut kansalaisyhteiskunta-aktiivi jo pitkään. Tällaisia yhteisöaloitteita kukoistaa ympäri Tansaniaa.  Niillä on nimetkin: hometown association ja community-based organisation.

Kaikkialla maassa ei tosin ole tällaista oma-aloitteisuuden kulttuuria. Mutta jos etsimme vain 'kansalaisjärjestöjä' kartoittaessamme kotikutoista kehitystyötä, suuri osa maailmanparantamistyöstä jää meiltä täysin huomaamatta. 

Meidän ei siis kannata takertua liikaa etsimään vaan virallisia, rekisteröityjä ja länsimaista mallia kopioivia järjestöjä, kun etsimme kehitystoimijoita. Hieman avarammalla katseella saatamme löytää vaikka kuinka paljon tansanialaista toimintaa Tansanian parantamiseksi.