Blogi

Ajatuksia sukupuolesta, sukupuolettomuudesta ja ihmisoikeuksista

Naistenpäivänä juhlimme saavutuksia sukupuolten tasa-arvon toteutumiselle ja muistutamme maailmaa vielä toteutumatta olevista. Ihannetilanteessa jokainen päivä olisi naisten ja miesten päivä, emme tarvitsisi teemapäivää muistuttamaan sukupuolen joskus mukanaan tuomista taakoista.
Anna Härri
8.3.2013

Valitettava tosiasia kuitenkin on, että enemmistö maailman lukutaidottomista ja köyhistä on naisia. Joka kolmas tyttö maailmassa naitetaan alle 18-vuotiaana. Ihmiskaupan uhreista taas 65–75 prosenttia on naisia.

Naiset eivät kuitenkaan tarvitse yhtään enempää tai vähempää kuin miehetkään. Kaikki tarvitsevat ja ansaitsevat saman kohtelun. Naisten ja miesten ei tarvitse olla samanlaisia, samaan muottiin valettuja – mutta heillä tarvitsee olla samanlaiset ihmisoikeudet. Mahdollisuudet samaan. Mahdollisuus tavoitella kotiäitiyttä/-isyyttä, uraa tai opiskeluja – mitä ikinä päähän pälkähtääkään.

Sukupuolen pitäisi olla positiivinen asia – ei negatiivinen. Jokaisen tulisi saada nauttia juuri siitä kuka on – olkoon mies, nainen tai jotain siltä väliltä. Jokaisen tulisi saada keskittyä elämäänsä ihmisenä, olla tyytyväinen itseensä ja siihen kuka on, uskaltaa mennä kohti unelmiaan sellaisena kuin on.

Sukupuolet saavat puolestani omaksua millaisia rooleja tahansa, vaikka sitten niitä perinteisiä - kunhan ne ovat tasa-arvoiset. Omassa perheessäni äiti tekee ruoan ja siivoaa – isä taas tekee ulkohommat, luo lumen, vie roskat, ynnä muuta sellaista. Sukupuoliroolit ovat hyvin perinteiset mutta silti toimivat. Molemmilla on vastuunsa ja tehtävänsä, kummallakaan ei ole liialti yhtä ja toinen on aina valmis auttamaan toisen taakan käydessä liian suureksi -tavalla tai toisella.

Itse taas olen aina ollut hieman poikatyttö. Puhun välillä ronskeja, minulla on paljon miespuolisia ystäviä. Joillekin tytön poikamaisuus tai pojan tyttömäisyys on vaikea kestää, ei saisi olla poikkeava.

Parhaimmillaan näemme ympärillämme ihmisiä, emme sukupuolia. Muistan hyvän ystäväni koskettavan lapsuudentarinan. Hän oli pienenä ollut leikkimässä uima-altaalla kahden serkkunsa kanssa. Toinen serkuista oli tummaihoinen. Joku oli tullut kommentoimaan toisen serkun ihonväristä. Ystäväni oli ollut hyvin hämmentynyt ja ihmetellyt mistä on kyse, eihän serkussa ole mitään erilaista!

Ystäväni oli yksinkertaisesti aina katsonut ihonvärin ohi. Hän ei ollut nähnyt värejä vain ihmisen. Ehkä meille ihmiskuntana tekisi hyvää katsoa välillä sukupuolen ohi.