Lähikuva äidistä ja lapsesta katsomassa elokuvaa.
Dokumentaarinen elokuva antaa ihmisille äänen, jota heillä ei sotilasvallan aikaan ollut.
Kuva:
Vikes
Artikkeli

Kymmenen vuotta rakentamassa perustaa sananvapaudelle

Yangonin elokuvakoulun opiskelijat tuovat tavallisten ihmisten äänen kuuluviin pitkään suljettuna olleessa Myanmarissa.
Outi Puukko
8.11.2016

Myanmarissa median tehtävänä on ollut välittää kansalle sotilaseliitin sanelema totuus eikä itsenäistä journalistien ammattikuntaa ole ollut. Siksi brittiläis-burmalaisen elokuvaohjaaja Lindsey Merrisonin vuonna 2005 alullepanema idea oli jotain poikkeuksellista. Yangonin elokuvakoulun ensimmäisellä kurssilla kaksitoista nuorta oppi tekemään dokumentaarista elokuvaa.

“Oppilaat kuvasivat tavallisten ihmisten tavallisia tarinoita. Kun aina on kuvattu vain hallitsijoita ja virallista totuutta, on tämä merkittävää”, sanoo Viestintä ja kehitys -säätiön Vikesin puheenjohtaja Juha Rekola.

On merkittävää, että saadaan tavallisten ihmisten ääni kuuluviin.

Vikes on ollut mukana tukemassa Yangonin elokuvakoulun opetustoimintaa ensimmäisestä kurssista alkaen. Sotilasvalta päättyi Myanmarissa vuonna 2011, ja mahdollisuuksia vapaaseen julkiseen keskusteluun alkaa olla enemmän.

“Kun taustana on viisikymmenvuotinen diktatuuri ja kaikki kytevät ristiriidat, ei liikkeelle lähdetä räväkästi”, Rekola sanoo.

Yangonin elokuvakoulusta valmistuneille ammattilaisille on kysyntää kouluttajina ja media-alalla. Oman näkökulman löytäminen on tärkeintä, mitä koulu opettaa.

“Ajattelun muutos on se tärkein. Näin ei tule tilannetta, jossa lehdistön ennakkosensuurin lopettamisen jälkeen ei ole ketään tekemään vapaata journalismia Myanmarissa”, Rekola sanoo.

Tuloksena vahvempi kansalaisyhteiskunta

Elokuvakoulun toiminta on vakiintunut, ja parhaillaan etsitään malleja, joilla se voisi jatkaa itsenäisesti omarahoituksella. Osaltaan tässä auttaa kansainvälisen maineen kasvaminen. Vuonna 2015 elokuvakoulu voitti Japanin taideseuran apurahan nuorille elokuvantekijöille.

Suomalaisten paras anti kunnianhimoiselle projektille on Rekolan mielestä ollut toimia mahdollistajana ja tukijana. Myös koulun erikoiskursseilla on ollut suomalaisia vetäjiä.

Oppilastyöt ovat kiinnittäneet huomiota myös maailmalla, ja niitä on nähty monilla kansainvälisillä elokuvajuhlilla. Vuonna 2015 tuotettiin yhteensä 11 dokumenttielokuvaa, joiden aiheet vaihtelivat HI-viruksen kanssa elämisestä poliittisen aktivismin seurauksiin.

“Elokuvat kertovat tavallisten ihmisten elämästä, ja sillä on itsessään kansalaisyhteiskuntaa vahvistava vaikutus”, Rekola sanoo.