Köyhyyden vähentäminen on hyvää huumepolitiikkaa

Laaja-alaisella kehityspolitiikalla voitaisiin vähentää tarvetta huumekasvien viljelyyn. Sillä olisi kauaskantoisia vaikutuksia myös sotien ja konfliktien vähentämisessä sekä terveyden ja turvallisuuden edistämisessä, kirjoittaa Heikki Hiilamo.

Tulli paljasti viime syyskuussa kokaiinin salakuljetusyrityksen, jossa aineet tulivat Suomeen postitse Etelä-Amerikasta lankarullien sisällä ja lähetettiin eteenpäin lastenkirjojen välissä Britanniaan. Tapaus tuo kiinnostavasti esiin sen, miten yksi kehittynyt maa, Suomi, liittyy kehitysmaista alkavaan huumetalouden maailmanlaajuiseen ketjuun.

Kyse on valtavasta laittomasta liiketoiminnasta, jonka seuraukset näkyvät lähes kaikkialla maailmassa. Kyse ei ole vain yksilöiden vääristä valinnoista, vaan myös kauppapolitiikasta, ihmisoikeuksista ja vähimmäistoimeentulosta.

Huumekaupan ketju saa alkunsa kehitysmaiden köyhiltä alueilta, joilla viljellään huumekasveja: koka-pensasta, unikkoa ja hamppua. Paikallisesti jalostetut huumeet salakuljetetaan teollisuusmaiden suurille markkinoille. Kuljetuksen hoitavat usein välikädet, huumekuriirit, jotka eivät paljasta tai ehkä edes tiedä taustalla vaikuttavia rikollisliigoja.

Huumeidenkäytön rahoitukseen liittyvät lieveilmiöt, rikokset,väkivalta ja turvattomuus, näkyvät teollisuusmaiden kaduilla, mutta ne ovat läsnä ketjun kaikissa vaiheissa.

Taustalla köyhyys

Andien vuoristossa koka-pensasta on viljelty satoja vuosia. Hamppua, josta valmistetaan hasista ja marijuanaa, viljellään esimerkiksi Nepalissa. Kultaisen kolmion alueella eli Laosista Myanmariin ja Thaimaan pohjoisosiin ulottuvalla vyöhykkeellä sekä Afganistanissa viljellään heroiinin raaka-ainetta unikkoa.

Alueiden maaperä ei sovellu helposti muiden kasvien viljelyyn. Viljelyalueet sijaitsevat vähävaraisilla syrjäseuduilla, joilla on puutteellinen paikallishallinto tai sitä ei ole lainkaan.Poliittiset, taloudelliset ja sosiaaliset instituutiot ovat kehittymättömiä eivätkä pysty puuttumaan viljelyyn.

Paikallisille viljelijöille huumekasvit ovat helppo ja luonnollinen elinkeinovaihtoehto. Tuotanto tullaan ostamaan suoraan ovelta, ja siitä saa paljon paremman hinnan kuin laillisista viljelykasveista. Sitä paitsi esimerkiksi kokan viljely ei edelleenkään ole aina laitonta.

Länsimaissa huumeita vastaan taistellaan rikosoikeudellisin keinoin. Tavoitteena on ennen muuta pysäyttää huumeiden jakelu. Rikosoikeuteen perustuvalla toiminnalla ei kuitenkaan päästä kiinni huumeketjun alkulähteille.

Huumerahoilla käydään sotaa

Huumetalouden ketju voidaan yrittää katkaista estämällä huumekasvien viljely. Siihen on pyritty muun muassa YK:n kehitysohjelmilla, joiden tavoitteena on tarjota korvaavia viljelyvaihtoehtoja.Tulokset ovat toistaiseksi olleet ristiriitaisia.

Tuorein esimerkki viljelyn rajoittamisyrityksistä on Afganistan.Ennen Talebanien valtakauden loppua Afganistan tuotti, sadon onnistumisesta riippuen, 75–95 prosenttia maailman oopiumista.Juuri ennen romahtamistaan totalitaarinen hallintoonnistui kitkemään huumekasvin viljelyn. Talebanin kukistuttu viljely alkoi kuitenkin uudelleen ja sillä rahoitetaan sissisotaa.

Toistaiseksi Yhdysvaltain ja Britannian ponnistelut – rahan tarjoaminen viljelijöille, peltojen tuhoaminen – ovat valuneet hiekkaan. Afganistanin oopiumintuotanto on nyt Talebanien aikaa edeltävällä tasolla.

Huumealueet kärsivät kauppapolitiikasta

Huumetuotannon vähentämiseen tarvitaan laaja-alaisempaa köyhyyden vähentämistä, sillä viljelyalueet ovat kärsineet maatalouden kriisistä, joka on aiheutunut epäreiluista kauppasäännöistä ja tuotteiden epäedullisesta hintakehityksestä.

Vaihtoehtoisten viljelykasvien, kahvin, riisin, kaakaon ja hedelmien on kamppailtava maailmankaupassa kehitysmaiden tuotteille asetetuin ehdoin. Esimerkiksi tuotteiden tullikohtelulla on huomattava merkitys huumekasvien viljelyn vähentämisessä.

Länsimaiden on pidettävä kiinni lupauksistaan uudistaa maatalouskaupan sääntöjä sekä luovuttava ylituotantoon ja polkumyyntiin johtavista tukiaisista. Ilman muutoksia huumekasvien viljelijöiden on houkuttelevaa jatkaa viljelyä.

Rikollisuus, rahanpesu ja lahjonta

Huumerikollisryhmien johtajat suunnittelevat pienessä piirissä operaatiot eivätkä osallistu aineiden valmistukseen, kuljetukseen tai jakeluun. Vaarallisimmat ja kehnoimmin palkatut työt jäävät kouluttamattomille ja vähemmistöjen edustajille.

Huumekartellien hankkimat varat ovat tulleet elintärkeiksi
eräille valtioille ja ne romah-
taisivat ilman huumerahoja. Siksi valtiot eivät ole kovin innokkaita kitkemään huume-
kauppaa. Yksi syy huume-
talouden rehottamiseen kehitysmaissa on se, että lahjonta on siellä suhteellisen edullista.

Huumetalous vaikuttaa eri vaiheissa myös laillisen toiminnan suojissa. Ennen kuin rikollisryhmät voivat sijoittaa huikeat huumetulot edelleen rikolliseen toimintaan ja ylelliseen elämiseen rahan rikollinen alkuperä pyritään häivyttämään erilaisilla taloudellisilla peiteoperaatioilla eli rahanpesulla.

Suurin laiton liiketoiminta

• Maailmanlaajuisen huumekaupan arvo on satoja miljardeja dollareita. Se on enemmän kuin öljyn valmistuksen, turismin tai tekstiiliteollisuuden arvo, lähes yhtä paljon kuin asekaupan ja kuusi kertaa niin paljon kuin kehitysavun arvo.
• Suomen huumekaupan arvo liikkuu kymmenissä miljoonissa euroissa.
• Huumekaupan tuloista vain 5–10 prosenttia jää huumekasveja viljeleviin maihin.
• Nopeat keinot huumeviljelmien lopettamiseksi tuhoamalla tai rahalla eivät ole osoittautuneet kestäviksi.
• Laaja-alainen kehityspolitiikka vähentää tarvetta huumekasvien viljelyyn.

VTT Heikki Hiilamo on kirkon diakonia- ja yhteiskuntatyön johtaja. Hän on tuottanut julkaisun Huumetalouden lonkerot (2003) ja toiminut kirkon päihdestrategiatyöryhmän puheenjohtajana.