Kolumnit | Tasa-arvo

18.5.2010 | 15.43

Miten moninaisuus on hyvästä?

Tehokkaassa yhteiskunnassa kuljetaan yhdenmukaisina liukuhihnalla kehdosta hautaan.

Suomi on ollut ja on edelleen monessa suhteessa hyvin yhdenmukainen maa. Sisämaassa asuneet suomalaiset eivät 1900-luvun ensimmäisen puoliskon aikana joutuneet tekemisiin sen enempää rannikkoseudun ruotsinkielisen väestön kuin itärajan tuntuman ortodoksienkaan kanssa.

Tästä syystä kaikki heidän tapaamansa henkilöt olivat samannäköisiä kuin he, puhuivat kuin he ja uskoivat samoin kuin he. Korkeintaan muutama satunnainen ohikulkeva mustalainen tai yksittäinen ruotsinkielinen pääkaupunkiseudun virkamies saattoi särkeä tätä kuvaa.

Tämä yhdenmukaisuus näyttää edelleen olevan monen suomalaisen mielestä luonnollinen olotila. Samoin kuin muuallakin maailmassa juuri yhteiskunnan heikoimmat ryhmät osoittavat selvimmin aggressioita poikkeavia kohtaan, joskin Suomen tilanne on moniin muihin maihin verrattuna vielä hiukan pahempi. Maamme on esimerkiksi päässyt Euroopan rasististen väkivaltarikosten tilastojen kärkipäähän.

Vielä pahempaa on kuitenkin se vastustus, jota kaikki poikkeavat kohtaavat yhteiskunnan korkeimmilla tasoilla. Myös siellä vallitsee suuri yhdenmukaisuus - konsensus. Tällä hetkellä konsensus on ekonomistis-teknokraattinen ajatustapa, jonka mukaan vallassa olevien ainoana tehtävänä on yhteiskunnan mahdollisimman tehokas hallitseminen. Heidän poliittisissa visioissaan ei niinkään häämötä yhteiskunta, joka olisi oikeudenmukaisempi, vihreämpi tai vapaampi, vaan yhteiskunta, joka on tehokkaampi - ja siten muutaman sentin verran halvempi.

Tehostaminen edellyttää samaan muottiin sovittamista; liukuhihnalla kuljetus kehdosta hautaan läpi päiväkodin, koulun, asepalveluksen, työelämän ja vanhustenhoidon sujuu tehokkaimmin, kun yksilöt ovat keskenään mahdollisimman samankaltaisia.

Henkilö, joka haluaa suppeasti levinneellä äidinkielellään koulutusta, hoitoa tai oikeusapua, joka haluaa syödä kouluruokana muuta kuin possua, joka haluaa elämänsä puolivälissä vaihtaa sukupuolta tai joka muulla tavoin käyttäytyy eri tavoin ja arvaamattomasti, saa hyvin rasvatun koneiston yskimään.

***

Koska ekonomistinen ajattelutapa on niin hallitseva, moninaisuuden puolustajien on keksittävä hyviä väitteitä osoittaakseen, mitä konkreettista hyötyä ihmisten erilaisuuden sallimisesta seuraa.

Historia on monesti vahvistanut sen tosiasian, että etniset, uskonnolliset, kielelliset ja seksuaaliset vähemmistöt ovat usein räikeästi yliedustettuina taiteilijoiden, kirjailijoiden, muusikoiden, tutkijoiden, uudistajien ja muiden luovien ammattilaisten keskuudessa.

Jotkut haluavat selittää tämän niin, että tullakseen hyväksytyiksi vähemmistöjen edustajien on pakko olla muita parempia. Mahdollisesti tässä on hitunen totuuttakin, mutta luova toiminta ei ole pelkästään sitä, että tehdään hiukan paremmin samaa kuin kaikki muut, vaan toivottavasti myös sitä, että mukaan tuodaan jotain kokonaan uutta, toisenlaista kuin mitä aiemmin on tehty.

Vähemmistöön kuuluvat yksilöt joutuvat alusta alkaen tajuamaan, että on enemmän kuin yksi tapa nähdä asiat. Törmätessään alinomaa enemmistön ajatuksiin, tapoihin ja tottumuksiin he eivät voi tuudittautua uskoon, että heidän omat näkökantansa olisivat ainoita oikeita.

Yhteiskunnassa, jossa vähemmistöjä on runsaasti ja jossa niiden sallitaan olla näkyvissä, saattavat myös enemmistöväestöön kuuluvat hyötyä samasta ilmiöstä. Kohdatessaan täysin eri tavalla ajattelemaan tottuneita ihmisiä heidän omat ennakkokäsityksensä voivat päivittäin joutua kyseenalaistetuiksi. Tämä on erinomaista luovan ajattelun harjoitusta.

Vanhassa pysähtyneessä, maataloutta harjoittavassa yhteiskunnassa oli kenties mahdollista selviytyä mainiosti vaikka tarpoikin samaa vanhaa uraa, mutta nykypäivän tietoyhteiskunnassa, jossa elvyttävänä verenkiertona toimivat ideat, luovuus on ehdoton välttämättömyys.

Kirjoittaja on tutkija ja entinen kestävyysjuoksija. Kepan verkkokolumneissa esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.

Kolumnen på svenska

• Vad mångfald är bra för?