| Talous

24.2.2009 | 13.10

Talouskriisi toi Tobinin veron takaisin

Toisin kuin Jyrki Katainen uskoo, valuutanvaihtoveron ei tarvitse olla maailmanlaajuinen toimiakseen. Alueellisesti tai jopa paikallisesti toteutettu vero voisi olla yksi, mutta ei ainoa tapa puuttua maailmantalouden ongelmiin.

Helsingin Sanomat kysyi äskettäin kolmen suurimman puolueen puheenjohtajilta haastattelusarjassaan, pitäisikö rajat ylittävien pääomaliikkeiden niin sanottu Tobinin vero ottaa käyttöön. SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen totesi ykskantaan, että pitää.

Maailmatalouden raju myllerrys oli vaikuttanut keskustan puheenjohtaja Matti Vanhaseen, sillä hän olisi omien sanojensa mukaan vastannut vuosi sitten ei, mutta enää hänellä ei ole kantaa. Kriittisimmin valuutanvaihtoveroon suhtautui kokoomuksen puheenjohtaja, valtionvarainministeri Jyrki Katainen.

"Sen (veron) toimivuuteen liittyy perusteltuja epäilyjä. Jos sellainen olisi, sen pitäisi olla voimassa kaikkialla maailmassa", Katainen totesi Helsingin Sanomille 16. helmikuuta.

***

Kepan kehityspoliittisen sihteerin Matti Ylösen mukaan valtionvarainministerin näkemys ei aivan vastaa todellisuutta.

Viime aikoina verosta on esitetty useita malleja, joista osa voitaisiin toteuttaa pienelläkin alueella ilman, että tuloksena olisi sijoitusten pako maasta", Ylönen kertoo.

Juuri pääomien pakenemista ja valuuttakaupan siirtymistä muualla on pidetty taloustieteilijä James Tobinin alunperin 1970-luvulla esittämän valuutanvaihtoveron heikkoutena. Verosta on esitetty jo niin monia erilaisia muunnelmia, ettei siihen enää asiantuntijapiireissä viitata Tobinin verona.

***

Ylönen jakaa nykyiset valuutanvaihtoveromallit kahteen kastiin. Veron avulla voitaisiin toteutustavasta riippuen joko kerätä lisäresursseja tai puuttua rahoitusmarkkinakriisiä kärjistäneisiin ongelmiin. Oleellista on pitää vero niin pienenä, että siitä koituvat menot ovat pienemmät kuin valuuttakaupan pois siirtämisen aiheuttamat kustannukset.

Ylösen mielestä jo käytössä olevat paikalliset verot valuutta- ja osakekaupalle ovat osoittaneet, että pieni vero ei karkota sijoittajia maasta. Esimerkiksi Perussa on peritty viiden vuoden ajan 0,1 prosentin suuruista rahoitusmarkkinaveroa, jolla kerätään varoja koulutusjärjestelmän kehittämiseen.

Nämä verot eivät kuitenkaan puutu markkinoiden haitalliseen toimintaan, kuten lyhytaikaiseen valuuttaspekulaatioon. Kiinnostavana markkinoita vakauttavana esityksenä Ylönen pitää YK:ssa viime vuonna esiteltyä yleistä rahoitusmarkkinaveroa, joka puuttuisi valuuttakaupan lisäksi myös osake- ja johdannaiskauppaan.

"Vero voitaisiin toteuttaa yksipuolisesti jo pelkästään Euroopan suurissa finanssikeskuksissa Frankfurtissa ja Lontoossa. Käytännössä näiden kahden kaupungin asiakaskunta kattaisi koko EU:n", Ylönen sanoo.

***

Edellisen kerran valuutanvaihtoveroista keskusteltiin laajasti julkisuudessa 1990-luvun lopulla Aasian talouskriisin jälkimainingeissa. Tälläkin kertaa tarvittiin laajamittainen kriisi palauttamaan Tobinin ajatukset ajankohtaisiksi. Esimerkiksi EU-komissaari Louis Michel ja Euroopan parlamentin kehitysyhteistyövaliokunnan puheenjohtaja Josep Borrell totesivat yhteiskirjoituksessaan marraskuussa 2008, että Tobinin vero pitäisi ottaa uudestaan tarkasteluun.

Matti Ylönen painottaa, että valuutanvaihtovero on yksi, mutta ei ainoa tapa puuttua maailmantalouden ongelmiin. Kriisi on osoittanut esimerkiksi, kuinka sekä rikkaat että köyhät maat kärsivät korkean pankkisalaisuuden veroparatiiseista ja kuinka ongelman ratkominen olisi niiden yhteinen intressi.

"Talousriisi räjäytti rahoitusmarkkinoiden avoimuuden puutteen teollisuusmaiden silmille, kun ilmeni, että riskisijoituksia oli piilotettu veroparatiiseihin. Hallinnollisesti heikot kehitysmaat ovat kärsineet ongelmasta jo pitkään, kun kehitykselle välttämättömiä verotuloja on menetetty laajamittaisen veronkierron seurauksena", Ylönen kertoo.

Norjan hallitus tilasi Maailmanpankilta raportin laittomista rahavirroista jo vuonna 2007. Ylösen mielestä Suomenkin pitäisi olla aktiivisesti ajamassa rahoitusmarkkinoiden avoimuutta, ennustettavuutta ja keinottelun kitkemistä edistäviä aloitteita.