Kolumnit | Ympäristö

3.12.2007 | 10.13

Balilla etsitään ilmasto-oikeudenmukaisuutta

Ilmastonmuutoksen pysäyttämisen nivominen kehitykseen vaatii ilmasto-oikeudenmukaisuutta.

Osallistuin lokakuussa hallituksen uuden kehityspoliittisen ohjelman hiomiseen. Osa kommenteistani pääsi ohjelmaan, toiset eivät. Ministeri Väyrysen johdolla laaditussa ohjelmassa on puutteensa, mutta ohjelman vahva ympäristöpainotus on hyvä asia.

Köyhyyden poistamisen ja kehityksen, toisaalta ympäristön suojelemisen ja ilmastonmuutoksen torjunnan välinen vastakkainasettelu on lopetettava.

Kansainväliset ilmastoneuvottelut jatkuvat 3. joulukuuta Balilla. Kehityksen ja ilmastonmuutoksen pysäyttämisen välinen suhde hahmottuu ilmasto-oikeudenmukaisuuden vaatimuksessa. Eteneminen neuvotteluissa ei ilman sitä onnistu.

Ilmastonmuutos vaikuttaa pahimmin kaikkein köyhimpiin. Siis niihin, jotka eivät ole ilmastonmuutosta omilla elintavoillaan aiheuttaneet. Rikkaiden maiden osuus päästöistä on melkein puolet, mutta osuus maailman väestöstä vain 15 prosenttia. Köyhimpien maiden hiilidioksidipäästöt henkeä kohti ovat 0,2 tonnia, suomalaisen 12,6 tonnia.

Hollannin päästöt ovat suuremmat kuin Bolivian, Kolumbian, Perun, Uruguayn ja Keski-Amerikan seitsemän maan, Guatemalan, Belizen, Hondurasin, El Salvadorin, Nicaraguan, Costa Rican ja Panaman yhteensä.

***

Ilmakehä on yhteinen, joten ilmasto-oikeudenmukaisuus tarkoittaa sitä, että jokaisella ihmisellä on yhtä suuri, tai tietysti mieluummin pieni, päästökiintiö.

Ilmastonmuutoksen torjuminen ei voi perustua kehitysmaiden vaurastumisen rajoittamiseen. Esimerkiksi nopeasti kehittyvät maat eivät missään tapauksessa suostu tämän tapaisiin sopimuksiin. Rikkaat maat ovat jo käyttäneet suuren osan omasta osuudestaan yhteiseen ilmakehään, joten meidän on toimittava ensin.

Kehitysmaat lähtevät mukaan sopimukseen, jos rikkaat maat sitoutuvat vähentämään päästöjään enemmän ja kehitysmaille taataan riittävästi varoja sopeutumiseen ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sekä pääsy tekniikkaan, jolla päästöjä voi vähentää.

Hiilidioksidille tarvitaan hinta. Ympäristön saastuttamisessa on lähes aina kyse siitä, että tuotannosta aiheutuvat kustannukset voi sysätä muiden maksettavaksi. Juuri tätä on hiilidioksidin päästäminen ilmakehään. Me kaikki maksamme - ja esimerkiksi aavikoituvilla alueilla elävät köyhät kaikkein kalleimmin - sen, että hiilivoimalla tuotettu sähkö on tuulivoimaa halvempaa. Jos hiilidioksidilla olisi hinta, näin ei enää olisi.

Kirjoittaja on kansanedustaja (vihr.). Kepan verkkokolumneissa esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.

Lisää tietoa aiheesta

• Kepa.fi: YK: Ilmastoneuvottelujen päähuomio kehitysmaiden sopeutumiseen
• Kepa.fi: Kolumni: Kestääkö ilmastoinnostus Balin jälkeenkin?