Yritysten investoinneilla ja toimintatavoilla on paljon merkitystä äärimmäisen köyhyyden poistamisessa. Yksityiset investoinnit köyhimpiin maihin olivat jopa taloudellisen laman vuosina 2007-2009 yhtä suuret kuin kehitysapuvirrat.

Parhaimmillaan globaali liiketoiminta tuo kehitysmaihin investointeja, osaamista ja työpaikkoja. Pahimmillaan piittaamaton yritystoiminta taas tuhoaa ympäristöä, polkee työntekijöiden ja paikallisyhteisöjen oikeuksia, kiertää veroja ja ruokkii korruptiota.

Monien maiden kansallisissa laeissa ja niiden toimeenpanossa on aukkoja. Kehitysmaiden hallitukset pelkäävät, että vahva ympäristö-, työ- ja verolainsäädäntö rajoittaa maan kilpailukykyä ja karkoittaa ulkomaisia investoijia. Puutteellinen valvonta puolestaan houkuttelee osan yrityksistä sivuuttamaan myös olemassa olevia sääntöjä.

Vastuullisille yrityksille tämä on ongelmallista. Niiden täytyy valita kilpailijoita korkeampien kustannusten tai vastuullisuuden periaatteiden rikkomisen välillä.

Suomen hallitus on sitoutunut hallitusohjelmassaan edistämään yritysvastuuta. Yhtenä keinona on velvoittaa pörssiyhtiöt raportoimaan vuosittain toimintansa yhteiskunnallisista vaikutuksista. Monessa muussa maassa yhtiöiltä vaaditaan laajaa raportointia, ja sen tiedetään aidosti lisäävän liiketoiminnan vastuullisuutta.

Julkiset hankinnat vastaavat 15 prosenttia koko Suomen bruttokansantuotteesta. Hankintoja voitaisiin tehdä selvästi nykyistä eettisemmin. Suomen hankintalaki mahdollistaa sosiaalisten ja ympäristöllisten kriteerien käyttämisen hankintakriteerinä, mutta näin tapahtuu hyvin harvoin.

Lue lisätietoa aiheesta sekä tutustu Kepan tavoitteisiin ja kannanottoihin.