Historia
Monet asiat vaikuttivat Kepan syntyyn 1980-luvun puolivälissä.
Toimintaryhmien prosenttiliike nousi 1970-1980-lukujen vaihteessa myös lehtiotsikoihin, kun se vaati Suomea nostamaan kehitysyhteistyönsä YK:n suositusten mukaiseen 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta ja kehotti myös kansalaisia näyttämään esimerkkiä ja lahjoittamaan prosentin omasta palkastaan kehitysyhteistyöhön kansalaisjärjestöjen kautta.
Samalla kehitysyhteistyötä tekevät järjestöt kaipasivat lisää yhteistyötä. Prosenttiliikkeen kampanjatoimikunnan pohjalle muodostettiin vuonna 1982 kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyöneuvottelukunta KaKeNe.
Kun ulkoministeriön piirissä syntyi idea kehitysjoukkotoiminnan uudelleen aloittamisesta ja kansalaisjärjestöt vedettiin mukaan valmistelemaan hanketta, alkoi hahmottua idea KaKeNen muuttamiseksi pysyväksi yhteistyöjärjestöksi. Idean ja myös Kepan nimen varsinainen äiti oli professori Marja-Liisa Swantz, joka vuonna 1983 laati KaKeNelle muistion "Kehityspalvelukeskuksen" perustamisesta ja tehtävistä.
Siitä alkoi monivaiheinen valmisteluprosessi, joka vihdoin johti Kehitysyhteistyön palvelukeskus ry:n perustamiseen Vanhalla ylioppilastalolla 4.3.1985. Kokoukseen osallistui 56 järjestön edustajat.
1985-1995: Kehitysjoukko-Kepa
Kepan toiminta painottui ensimmäisten 10 vuoden aikana käytännöllisesti katsoen kokonaan kehitysjoukkotoimintaan, koska ulkoministeriön julkinen rahoitus saatiin vain sitä tarkoitusta varten. Kehitysjoukko-ohjelma ei myöskään toteutunut sellaisena kuin kansalaisjärjestöt olivat alunperin halunneet, siksi kehitysjoukkolaiset alkuvuosina sijoittuivat asemamaassaan usein valtion virastoihin.
Ensimmäiseksi kehitysjoukkomaaksi valittiin Sambia, johon ensimmäiset työntekijät saatiin lähetetettyä vuonna 1987. Kepa vastasi kaikista kehitysjoukkotoimintaan liittyvistä järjestelyistä: maavalinnoista, kehitysjoukkolaisten rekrytoinnista ja perehdyttämisestä. Vuonna 1989 toiminta laajeni Nicaraguaan ja vuonna 1991 Mosambikiin.
Laajimmillaan kehitysjoukkotoiminta oli 1990-luvun alkuvuosina. Vuonna 1992 Kepalla oli kentällä Sambiassa, Nicaraguassa ja Mosambikissa yhteensä 79 kehitysjoukkolaista.
Samaan aikaan Suomessa Kepa piti kehitysjoukkotoiminnan varoin yllä pientä kirjastoa ja muun muassa julkaisi Kumppani-lehteä. Järjestöjen yhteistoimintaa edistäneet Mahdollisuuksien torit saivat alkunsa Vaasasta vuonna 1986 ja laajenivat muualle maahan nopeasti. Kepa koordinoi erillisrahoituksella myös lukuisia järjestöjen yhteistyökampanjoita kotimaassa. Tukea saivat muun muassa uusi prosenttiliike kehitysyhteistyön puolesta määrärahaleikkauksia vastaan, Latinalainen Amerikka 500 vuotta ja rasismin vastainen kampanja "All Different – All Equal".
Kehitysohjelmalla kohti Kumppanuutta
Kepan toiminnan evaluaatio vuosina 1994-1995 toi ratkaisevan muutoksen järjestön toimintaan.
Kehitysjoukko-ohjelmasta lähdettiin ankaran aivomyrskyn, suunnittelu- ja siirtymävaiheen kautta rakentamaan uutta "kehitysohjelmaa, joka kattaisi kaiken Kepan toiminnan". Etelässä toteutettavat kenttäohjelmat, jäsenjärjestöjen tukitoimet sekä Suomen kehityspolitiikka, tiedotus ja kampanjat hahmotettiin tiiviimmin yhdeksi kokonaisuudeksi.
Kehitysohjelman kantava ajatus oli Suomen ja kehitysmaiden kansalaisyhteiskuntien välisen vuorovaikutuksen edistäminen. Suunnitelmista kertoo Hanna Laitisen kirjoitus "Tänä vuonna kehitetään Kepaa" Kumppani-lehdestä 1/1996.
Näin rakennettiin Kumppanuus-Kepaa. Vanha kehitysjoukko-ohjelma sellaisenaan ajettiin alas muutamassa vuodessa, ja kenttätoimistot Sambiassa, Mosambikissa ja Nicaraguassa ryhtyivät hakemaan uusia toimintamuotoja vanhojen ja osin uusienkin kumppanijärjestöjen kanssa.
Uusia toimintamuotoja kokeiltiin uusissa maissa, Tansaniaan palkattiin yhteystoimitsija, Indonesiaan ja Thaimaahan yhteystiedottajat, aloitettiin tiiviimpi yhteistyö Intialaisten järjestöjen kanssa. Ugandassa kokeiltiin usean jäsenjärjestön yhteistä yhteystoimitsijaa. Amerikoissa yhteistyökumppaneita löytyi Brasiliasta ja Karibialta.
Suomessa vahvistettiin Kepan kampanjatoimintaa, järjestökoulutusta ja tiedotusta.
Kepa muun muassa koordinoi 1990-luvun lopulla Suomessa kansainvälistä Jubilee 2000 -kampanjaa, osallistui MAI-sopimuksen kaatamiseen, Nigeria-toimintaan Shell-boikotteineen ja järjesti laajan kehityspoliittisen kampanjan Suomen EU-puheenjohtajauuden alla. Vaatimus Suomen kehitysyhteistyömäärärahojen nostamiseksi YK:n suosittelemaan 0,7 % BKTL-osuuteen on ollut Kepan työlistalla koko ajan, viimeksi eduskuntavaaleissa 2003.
2000-luvulla tunnistettiin tarve laajentaa Kepan maantieteellistä ulottuvuutta: Aasiassa ei ollut yhtään toimistoa, vaikka monet Kepan jäsenjärjestöistä toimivat eri puolilla Aasiaa, ja Kepan kehityspoliittisessa työssäkin Aasian-kokemuksista olisi hyötyä.
Konsultaatiokierrosten jälkeen päädyttiin avaamaan pieni alueellinen toimisto Mekong-joen alueelle, ja sen fyysiseksi asemapaikaksi maiden joukosta valikoitua Thaimaa. Resurssien rajallisuuden tähden toiminta Sambiassa päätettiin vähitellen ajaa alan. Sambian-toimisto suljettiin vuoden 2008 lopussa, ja toiminta päättyi seuraavana vuonna.
Kepan tavoitteita ja toimintaa ohjaavat nykyiset dokumentit on koottu asiakirjat-sivulle. Muusta Kepan 2000-luvun lähihistoriasta näiden verkkosivujen sisältö hakukoneineen kertoo paremmin kuin mikään muu kertomus.
Ks. myös Heidi Hautalan ja Folke Sundmanin yhteishaastattelu vuodelta 2003.
