Maailman Kuvalehti | Talous

22.2.2010 | 15.33

Apua korotta - hetkeksi

Jo kauan ennen maanjäristystä Haiti oli romahtamaisillaan murskaavan velkakuorman alla, kirjoittaa Wanjiku wa Ngugi.

Maa järisi haitissa ja seuraukset olivat viime aikojen tuhoisimpia. Kansainvälinen media oli paikalla viipymättä. Pian uutisiin apua tarvitsevista haitilaisista alkoi sisältyä myös varoituksia ryöstelystä ja maanlaajuisen mellakan mahdollisuudesta.

Mediassa käytetty kieli kertoo paljon siitä, miten ihmisryhmät erotellaan toisistaan. Jotkut ovat vaarallisia ja epätoivoisia, toiset taas nälkäisiä, jotka tarvitsevat apua. Tämä toi mieleeni hurrikaani Katrinan uutisoinnin. Reportaaseissa valkoisten eloonjääneiden kerrottiin "löytävän" ruokaa, kun taas mustat selviytyjät "ryöstelivät" ruokaa.

Tässä sitä taas oltiin. Media kertoi, että kaikkein kiireellisintä Haitilla oli turvallisuuden varmistaminen, jotta ryöstely saadaan estettyä. Miksi näkökulma ja prioriteetit muuttuivat? Milloin omaisuudesta tuli tärkeämpää kuin ihmisten pelastamisesta?

Trendiä mukaillen Yhdysvaltojen armeija kertoi siirtävänsä joukkojaan Haitille, turvallisuuden nimissä. Armeija otti haltuunsa lentokentän ja armeija sai etusijan ohi humanitaarisen avun toimittamisen. Epätoivoisesti kaivattu ruoka, vesi ja lääketarvikkeet käännytettiin pois, koska – kuten puolustusministeri Robert Gates totesi – armeijan tärkein tehtävä oli kehittää "rakenteita jakelulle" ja “huolehtia turvallisuudesta".

Tätä oli vaikea käsittää. Tuhansia haitilaisia makasi elävältä haudattuna raunioissa; he tarvitsivat apua, eivät kapinallisten vastaista operaatiota.

Kansainvälinen valuuttarahasto IMF, tuo inhimillisen herkkyyden ruumiillistuma, tarjosi sentään Haitille yli 100 miljoonaa dollaria, jotta maa pääsisi jaloilleen. Lainana. Korkoja ei tarvitsisi maksaa kokonaiseen kahteen vuoteen!

Jo kauan ennen maanjäristystä Haiti oli romahtamaisillaan murskaavan lainakuorman alla, köyhyyden ja ruoan puutteen heikentämänä. Ongelmien juuret voi jäljittää aina Napoleonin Haitilla kokemaan tappioon asti. Siitä haitilaiset joutuivat maksamaan sotakorvauksina 150 miljoonaa kultafrangia, nykyarvoltaan noin 22 miljardia dollaria. Muuten maan itsenäisyys olisi jäänyt tunnustamatta.

Haitilaiset ovat saaneet niskoilleen myös länsimaiden tukemia diktaattoreita, jotka rahoittivat kulujaan ottamalla lainaa lainan päälle. Haitin ainoa demokraattisesti valittu presidentti syöstiin vallasta Yhdysvaltojen tuella.

Haiti on esimerkki maasta, joka on vaikeuksissa sellaisten velkojen kanssa, jotka eivät ole hyödyttäneet maan kansalaisia. Ryöstelystä murehtimisen sijaan media voisikin kysyä, miksi Haiti oli varautunut maanjäristyksiin niin huonosti kuin oli. Vastaukset kertoisivat tarinaa kansasta, joka on kohdannut epäoikeudenmukaisuutta vuosisatojen ajan.

Ja mitä tapahtui vanhalle kunnon avulle ilman erityisehtoja? Tavalliset ihmiset ympäri maailmaa lahjoittivat Haitin avustamiseksi miljoonia dollareita. Heidän rinnallaan IMF saisi luvan hävetä.

Kirjoittaja on kenialaissyntyinen kustannustoimittaja ja aktivisti.

Julkaistu Maailman kuvalehti Kumppanissa 3/2010.