KolumnitMaailman Kuvalehti | Talous

5.11.2009 | 11.30

Kulttuurikolumni: Windows ja vapaus

Miksi on pakko nähdä vaivaa uuden järjestelmän opetteluun, jos vanha vielä kelpaisi?

Uudet pankkiautomaatit eivät huoli vanhaa pankkikorttiani. Niiden kitaan pitää heittää luottokortti. Eivätkä ne osaa kysyä suomeksi: luotto vai tili? Niiden on pakko kysyä: debit vai credit?

Onneksi osaan kieliä ja tunnen pankkitermejäkin, mutta periaatteen vuoksi harmittaa. Sanotaan, että teknologia kehittyy koko ajan, ja kuitenkin kun jokin uusi tekninen systeemi otetaan käyttöön, on aina "kohtuuttoman vaikeaa" tehdä siitä yhtä joustavaa kuin vanhasta.

Odotan kauhulla Windowsin uutta käyttöjärjestelmää. En tarvitse sitä mihinkään, koneessani on Xp enkä ole käyttänyt sen toiminnoista hyväkseni kuin noin viittä prosenttia. Kun vuosi sitten ostin hajonneen tietokoneen tilalle uuden, sain onneksi sen mukana vanhan järjestelmän enkä Vistaa.

Myyjä sanoi, että Vistasta on tullut niin paljon valituksia, että hyviin koneisiin tarjotaan kylkiäisenä myös Xp-vaihtoehto. Mutta jos Windows 7 ei ole samanlainen susi kuin Vista, voin seuraavan koneenvaihdon yhteydessä joutua luopumaan Xp:stä ja turhautumaan opetellessani uuden järjestelmän metkuja.

Sain esimakua tästä, kun yliopisto päätti siirtyä Office 2007 -ohjelmaan. Se tekee minulta kysymättä liian monta asiaa, joita en tahdo sen tekevän. Elämäni Office 2003:n kanssa tehdään kuitenkin ikäväksi. En saa kotona auki Office 2007:llä kirjoitettuja liitetiedostoja, joten pian minun on pakko hankkia se pirun 2007, tai 2009, tai 2011, vaikken siitä mitään hyödy.

Minulla ei ole vapautta valita, paitsi vapaus luopua tykkänään tietokoneen käytöstä. Se puolestaan vaikeuttaa toisilla tavoilla elämääni.

Nämä eivät toki ole kuolemanvakavia asioita. Minä alistun ja joustan ja opettelen uudet metkut. Marinani suurin syy on jälleen periaate, ja suurempi kuva. Kaikkialla siirrytään yhä lyhyemmin välein uusiin teknologisiin järjestelmiin, ja juuri kun edellinen on saatu joten kuten toimimaan, täytyy ottaa käyttöön seuraava.

Miksi, oi miksi on pakko sijoittaa rahaa ja vaivaa uuteen, jos vanha vielä kelpaisi? Miksi meidät painostetaan mukaan luonnonvarojen riistämiseen, jota yhä uusien tuotteiden mekaaninen syytäminen markkinoille välttämättä merkitsee? Miksi me kaikki suostumme pyörimään tässä karusellissa, joka tulee jossain vaiheessa varmasti suistumaan sijoiltaan ja romahtamaan säpäleinä maahan?

Ei ole järkevää rakentaa hyvinvointia sellaisen tuotannon varaan, jota emme tarvitse. Miksemme vapauttaisi itseämme turhasta teknologiasta? Maailma ei kaipaa uusia käyttöjärjestelmiä tai aikuisten leluja, vaan ruokaa, puhdasta vettä, halpoja lääkkeitä, rauhaa ja oikeudenmukaisuutta.

Kirjoittaja on tutkija ja kirjailija.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 11/2009.

Muut Kumppani-lehden linkit

• Yes men korjaa taas maailman
• Kuukauden kirja: Kuka saa ja mitä?
• Kulttuuripalat
• Marraskuun kelpo kapine: Roudarinteippi
  
• Kulttuurikolumni: Windows ja vapaus
  
• Missit knallihatuissa Boliviassa
  
• Maailman levyt

• Kumppani 11/2009
• Uusin Kumppani