Maailman Kuvalehti | Ihmisoikeudet

12.1.2009 | 11.09

Arjen sankari: Orpoudesta pitää voida puhua

Tavallinen arki ei näytä kaikkialla samalta.

Catherine Gathoni Gitonga ei pelkää rikkoa tabuja.

"Olin katkera kaikille: isälleni, äidilleni, jopa aviomiehelleni. Ajattelin hänen haluavan tappaa minut, että kuolisin siihen tautiin, kuten molemmat vanhemmistani. Myöhemmin ymmärsin, ettei mieheni ollut osa ongelmaa. Ongelmani oli, etten ollut koskaan käsitellyt kohtaamaani surua", kertoo kenialainen Catherine Gathoni Gitonga.

Gitonga on 26-vuotias aids-orpo, nyt myös kahden lapsen äiti ja Scars to Stars -järjestön perustaja. Hänen mukaansa kenialaisen yhteiskunnan ongelma on, ettei se osaa kohdata aikuisiksi kasvaneiden orpojen mukanaan kantamia haavoja. Ja orpoja on paljon: noin 38 miljoonan asukkaan maassa jopa yli 2 miljoonaa.

Siksi Gitonga perusti kesäkuussa 2007 järjestön, jonka tarkoituksena on tarjota apua orvoilta orvoille. Nyt Scars to Stars auttaa orpoja purkamaan menneisyyttään ja saamaan tukea muilta samankaltaisessa tilanteessa eläviltä. Gitonga kuvaa järjestöään 15-35-vuotiaiden orpojen "suureksi perheeksi".

Oman menneisyytensä taakat Gitonga kertoo käyneensä läpi kirjoittamalla omaelämänkerrallisen Can Scars Become Stars -teoksen. Vanhempiensa kantamalta hi-virukselta säästynyt nuori nainen puhuu avoimesti aidsista, seksistä, vanhempiensa menettämisestä ja itsemurhasta - asioista, jotka ovat yhä tabuja Keniassa.

Samalla hän kuitenkin myöntää, ettei ole immuuni ihmisten puheille.

"Ilmaisen helposti tunteitani, sekä itkemällä että nauramalla. Ilkeitä tai ennakkoluuloisia kommentteja kuultuani saatan itkeä kokonaisen päivän, kunnes kokoan itseni."

Erityisen vaikeana Gitonga pitää nimenomaan orpouteen liittyvien ennakkoluulojen muuttamista. Monen kenialaisen mielikuvissa orvot pukeutuvat edelleen räsyisiin vaatteisiin ja ajautuvat kuin vääjäämättä asumaan katuojaan, vaikka todellisuus on toinen.

"Ihmiset usein hämmästyvät huoliteltua olemustani. Orpous ei kuitenkaan ole synonyymi sanoille köyhä tai onneton, eikä aidsin tarvitse olla yhtä kuin kuolemantuomio", Gitonga tuhahtaa.

Runsaassa vuodessa muutaman asialle omistautuneen orvon järjestöstä on kasvanut laaja yhteisö. Järjestöön kuuluu nyt yli sata nuorta aikuista, ja tulevaisuuden tavoitteena on tarjota myös majapaikka sitä tarvitseville.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 1/2009

Muut Kumppani-lehden linkit

• Pääkirjoitus: Vuotava seula
• Kolumni: Ääniä nurkkapöydästä
• Kolumni: Finanssikriisi kärjistää Afrikan ja EU:n kauppaneuvottelut
• Kaappaaja Leila K.
• Reppu & passi: Jos Harareen haluat mennä nyt...
• Namibiassa sataa ja paahtaa kovemmin kuin koskaan
• Nicaraguan toinen vallankumous
• Nicaraguan kansalaisyhteiskunta käy puolustussotaa
• Arjen sankari: Orpoudesta pitää voida puhua
• Naapurit: Pakolaisveljiä ja Talebanin kannattajia
• Relaa reilusti
• Puhe & kupla: Vallankumous alkoi ratin takaa

• Kumppani 1/2009
• Uusin Kumppani

Maatieto