Maailman Kuvalehti | Talous

3.3.2008 | 11.30

Kolumni: Etelä-Amerikka katkoo elintarvikeriippuvuuden kahleita

Ruoka on vallan väline.

"Kansa, joka ei pysty tuottamaan ruokaansa, on aina jonkun orja."

Näin lausui latinalaisamerikkalaisen kansallisvaltion isä José Martí 1800-luvun lopulla.

Mikään kansa ei todellakaan ole pystynyt olemaan suvereeni, kulkemaan omin jaloin, kehittymään sosiaalisesti tai rakentamaan omaa kulttuuriaan ja sivilisaatiotaan tuottamatta itselleen välttämätöntä ravintoa.

Ilmiö on totta myös käänteisesti. Poliittisessa taistelussa taloudellisten ja geopoliittisten etujensa puolesta valtiot ja yhteiskuntaluokat ovat aina käyttäneet ruokaa aseena ihmisten alistamisessa.

Yhdysvallat on käyttänyt ruoan tuotantoa systemaattisesti ylivaltansa välineenä 50 viime vuoden aikana. Ensin se tarjoaa ruokaa apuna tai ostettavaksi. Näin muokataan ruokailutottumuksia ja rakennetaan riippuvuutta, johon ovat joutuneet kymmenet kansat Aasiassa, Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Keino on ikivanha: annetaan kaloja, jottei väki ryhdy itse kalastamaan.

Maatalousteollinen kapitalismi ajaa hallitsemansa tuotantoteknologian avulla viljelijät kaikkialla omaksumaan samat monokulttuuriset menetelmät, koneistamisen ja myrkyllisten kemikaalien käytön.

Käytännössä koko maailma on joutunut tällaisen maataloudellisen riiston armoille. Se on nimetty sympaattisesti vihreäksi vallankumoukseksi.

Todellisuudessa kyse on vastavallankumouksesta. Miljoonat viljelijät kaikkialla maailmassa on alistettu riippuvuuteen, joka pakottaa heidät ostamaan tuotantopanoksensa ylikansallisilta yhdysvaltalais- ja eurooppalaisyhtiöiltä.

Tuhoisa tekniikka ei kunnioita luontoa. Tuotetuissa elintarvikkeissa on korkeita myrkkypitoisuuksia, jotka voivat sairastuttaa kuluttajat. Lisäksi nämä käytännöt lämmittävät maapalloa ja edistävät ilmastonmuutosta.

Monissa maissa, kuten Brasiliassa, maatalous on liikenteen ohella kasvihuoneilmiön pääsyyllinen.

Latinalaisen Amerikan maista erityisesti Venezuela on joutunut Yhdysvaltain politiikan uhriksi. Vaikka maalla on edellytykset tuottoisaan maatalouteen, se on öljytulojensa vuoksi ajautunut tuomaan 85 prosenttia elintarvikkeistaan ulkomailta.

Tilanne on saanut Venezuelan presidentin Hugo Chávezin valmistelemaan yhdessä maatyöläisten kansainvälisen Vía Campesina -järjestön kanssa hankkeita, jotka vähentäisivät riippuvuutta ja parantaisivat omavaraisuutta.

Ensi askeleena maataloustieteen opetusta uudistetaan ekologisemmaksi. Se tähtää terveellisten elintarvikkeiden tuotantoon ilman myrkkyjä. Yli 200 nuorta koko maanosasta osallistui vuoden mittaiseen kokeiluun.

Sen jälkeen Chávez vahvisti äskettäin Paulo Freiren latinalaisamerikkalaisen maatalousekologisen laitoksen perustamisen. Se toimii valtion pakkolunastamalla suurtilalla Barinasin kunnassa. Tämä vallankumouksellinen opinahjo kouluttaa maatyöläisten jälkeläisiä koko maanosasta agronomeiksi, joiden päämääränä on elintarvikeomavaraisuus.

Samaan aikaan organisoidaan vuorovaikutusta muiden maanosan oppilaitosten kanssa. Hyviä kokemuksia on Meksikosta, Nicaraguasta, Ecuadorista, Boliviasta, Paraguaysta ja Chilestä.

Täällä Brasiliassa Vía Campesinan jäsenjärjestö Maattomien maatyöläisten liike (MST) kehittelee kahta aloitetta.

Olemme luomassa tieteellistä perustaa kansojemme elintarvikeomavaraisuudelle samassa yhdentymisen hengessä, joka ohjaa Amerikkojen bolivarilainen vaihtoehto -järjestöä (Alba). Se syntyi vastareaktiona Washingtonin ylivaltaan alistetulle Alca-vapaakauppa-alueelle.

Toimintamme on vastaveto maatalous-teolliselle kapitalismille, joka tavoittelee vain voittoa hinnasta piittaamatta. Taistelusta tulee ankara ja pitkä, mutta luotamme siihen, että kansat ymmärtävät mitä on pelissä, ja luonto kostaa voitonhimoisille riistäjille.

Muut Kumppani-lehden linkit

• Pääkirjoitus: Yritystä ei lasketa
  
• Herra Hippo
• Reppu & passi: Ruostunut huvipuisto
• Kahlittu Mekong
• Kolumni: Ei niin salainen
• Arjen sankari: Musiikkiaktivisti
• Naapurit: Rakkaudesta jalkapalloon
• Ensimmäiset shamaanisiskot
• Puhe & kupla: Ylpeys ja ennakkoluulo
  

• Kumppani 3/2008
• Uusin Kumppani

Maatieto