Maailman Kuvalehti | Talous

4.9.2006 | 01.00

Globalisaatioteoriaa yli historian

Tutkielmajärkäle analysoi nykyaikaa, jolloin kansallisvaltioiden mahti on lopussa ja tilalle on tullut maailmanmarkkinoiden mahti.

Maailmanmarkkinoiden ja yleismaailmallisten tuotantoprosessien myötä on kehittynyt uusi maailmanjärjestys, uusi hallitsemisen logiikka ja rakenne, uudenlainen suvereenius, jota yhdysvaltalainen kirjallisuudentutkija Michael Hardt ja italialainen itsenäinen tutkija Antonio Negri kutsuvat imperiumiksi. Imperiumissa kansallisvaltioiden valta on murentunut, sillä ei ole yhtä valtakeskusta eikä sitä perinteisessä mielessä johda kukaan.

Hardtin ja Negrin teoreettinen tutkielma todistelee, kuinka nykyiseen maailmanjärjestykseen on päädytty modernista postmoderniin siirryttäessä. Kirjoittajat pohtivat sekä valtioiden suvereenisuuden että tuotannon muutoksia, jotka limittyvät ja kulkevat rinta rinnan.

Suvereeniuden muutoksia kirjoittajat tutkivat aatehistorialliselta kannalta. Valtioteoreettinen historia on ollut kamppailua immanentin eli väestä itsestään lähtevän ja transsendentin eli ylimaallisen, väestä erillään olevan vallan välillä. Modernina aikana Euroopassa suvereeniuden haltijaksi luotiin moderni valtio, joka kohosi immanenttien voimien tason yläpuolelle. Moderni suvereenius levisi kolonisaation myötä eurooppalaisena vientituotteena muihin maanosiin. Postmodernina aikana kolonialismin loppuessa modernista suvereeniudesta ollaan siirtymässä imperiaalisen suvereeniuden paradigmaan. Kansallisvaltioiden mahti on lopussa, ja tilalle on tullut maailmanmarkkinoiden mahti.

Yhdysvalloilla on Imperiumissa etuoikeutettu asema, mikä kirjoittajien mielestä periytyy sen perustuslaista. Yhdysvaltain perustuslain laatijoita innoitti vanhan ajan imperiaalinen malli. Heidän ajatuksenaan oli luoda uusi imperiumi, jonka rajat olisivat avoimet ja laajenevat ja jossa vallanjako toteutuisi tehokkaasti verkostojen välityksellä. Tämä imperiaalinen idea on säilynyt ja kypsynyt läpi Yhdysvaltain perustuslain historian, ja nyt se on täysin toteutunut globaalissa mittakaavassa.

Taloudelliselta kannalta Imperiumi on pääoman historiaa. Pääoma on aina joutunut taistelemaan kriisejä vastaan ja mukautunut olosuhteiden muutoksissa löytäen uusimman muotonsa kaiken muun allensa tallaavista maailmanmarkkinoista. Kirjoittajat painottavat Yhdysvaltain New Dealin historiallista merkitystä globaalin taloudellisen ja poliittisen järjestyksen luomisessa. New Dealin imperiaalista valtaa luonnehtivat dekolonisaatio, tuotannon hajautus ja kurinalaistaminen. Toisen maailmansodan jälkeen sen ideat juurtuivat kaikkialle.

Uudella Imperiumilla ei ole Roomaa

Imperiumin aikakaudella tuotantosuhteet ovat muuttuneet painopisteen siirryttyä teollisesta tehdastyöstä viestinnälliseen, yhteistoiminnalliseen ja affektiiviseen eli tunteisiin liittyvään työhön. Maailmantalouden postmodernisuudessa varallisuuden luominen tähtää kirjoittajien termein biopoliittiseen tuotantoon, itse yhteiskuntaelämän tuotantoon, jossa taloudelliset, poliittiset ja kulttuuriset tekijät kietoutuvat toisiinsa. Hardtin ja Negrin termein Imperiumissa suuret teollisuus- ja finanssimahdit tuottavat subjektiivisuuksia biopoliittisessa kontekstissa: ne tuottavat tarpeita, sosiaalisia suhteita, ruumiita ja mieliä - toisin sanoen kuluttajia.

Huolimatta Yhdysvaltain roolista Imperiumilla ei ole keskusta ja se on tilallisesti rajautumaton - kirjoittajat puhuvat vallan "epäpaikasta". Toisin kuin Rooman imperiumilla, postmodernilla Imperiumilla ei ole Roomaa.

Kirjoittajien mukaan Imperiumia vastaan pitäisi taistella, mutta keinot he esittävät epäselvästi. He käyttävät Aristoteleen termiä "telos" päämääränä, joksi väen ruumiin pitäisi muokkautua sekä latinankielistä voimaa tarkoittavaa termiä "posse" väen tuottavasta toiminnasta ja poliittisesta autonomiasta. Posse tarkoittaa poliittista subjektia, joksi väen on järjestäydyttävä ja se on kirjoittajien mukaan jo alkanut näkyä maailmannäyttämöllä.

Hardtin ja Negrin teos on aiheuttanut kiistelyä maailmalla ja tuo viiltävän terävän lisän globalisaatiokeskusteluun. Kaikessa vaikeaselkoisuudessaan teos on vaativa ja lienee vaatinut paljon myös suomentajiltaan, jotka ovat onnistuneet hyvin.

Michael Hardt, Antonio Negri: Imperiumi. Suomennos: Arto Häilä, Mika Ojankangas, Taina Rajanti, Olli Sinivaara, Akseli Virtanen ja Jussi Vähämäki. WSOY 2005. ISBN 951-0-29364-4.

Muut Kumppani-lehden linkit

• Pääkirjoitus: Lapsia työssä
• Reppu & passi: Aikamatka kolonialismiin
  
• VOX: Rauha Vanhanen: Tämmöinen suupaltti
  
• Aikamme sankari: Ganga Ram
  
• Kolumni: Outoja petikumppaneita
  
• Kunnat läpinäkyviksi Hondurasissa
  
• Puhe & kupla: Kaikkien kanssa kaikkialla
  
• Wokit & muusi: Juhlaillallinen Kigalissa
  


• Kumppani 9/2006
  
• Uusin Kumppani