Tehdyt toimenpiteet
Hiljainen helvetti
Fistula on kehitysmaiden naisten ja tyttöjen ongelma, jonka aiheuttama inhimillinen kärsimys ja laajuus on tiedostettu vasta viime vuosina.
 |
Tällöin lantion pehmeät kudokset joutuvat puristuksiin lapsen pään ja äidin lantioluun välissä. Verenkierron puute tuhoaa kudoksen ja aiheuttaa reiän äidin emättimen ja virtsarakon ja/tai peräsuolen välille.
Muita mahdollisia, mutta harvinaisia fistulan syntytapoja ovat kohdunkaulan syöpä ja keisarinleikkauksen komplikaatiot. Vuonna 2003 Kongossa tuli ilmi tuhansia fistuloita, jotka olivat tulosta viisi vuotta kestäneistä joukkoraiskauksista.
"Virtsan ja ulosteen epämiellyttävää hajua ei tahdo saada pois ja itsensä puhtaana pitäminen on hyvin hankalaa. Lisäksi nainen voi kärsiä hermovaurioista tai kivuista", Gardner selittää.
Kaikki tämä johtaa psykologisiin, sosiaalisiin ja taloudellisiin ongelmiin.
"Vaikka ihmiset olisivat kuinka ystävällisiä tahansa, nainen tietää, ettei hän ole parhaimmillaan ja masentuu. Asiaa ei helpota, että muut saattavat pitää tapahtunutta Jumalan kirouksena. Nainen voidaan eristää perheestä ja ystävistä, jolloin hänellä on edessään yksinäinen elämä."
Todennäköisiä "ammatteja" ovat kerjäläinen ja seksityöntekijä.
Köyhyys suurin riskitekijä
Fistulan syyt ovat syvällä kehitysmaiden ongelmissa.
"Köyhyys on suurin riskitekijä, sillä köyhät, aliravitut ja kouluttamattomat tytöt joutuvat naimisiin nuorina, 15-16-vuotiaina, jotkut jopa 12-vuotiaina. Pian sen jälkeen he ovat raskaina kehittymättömine lantioineen. On luonnollista, että synnytyksessä tulee ongelmia", UNFPA:n Campaign to End Fistula -kampanjan mediavastaava Micol Zarb toteaa.
Zarb puhuu kolmesta viiveestä, jotka mahdollistavat fistulan synnyn. Ne voivat johtaa myös äidin kuolemaan.
Ensimmäinen viive liittyy siihen, että kukaan ei tajua, että synnyttäjällä on jokin pielessä ja että lääkärin apu on tarpeen. Vaikka syrjäisessä kylässä olisi kyläkätilö, hänellä ei todennäköisesti ole tietoa ja kokemusta pitkittyneen synnytyksen hoidosta.
Toinen viive on synnyttäjän saaminen sairaalaan. Köyhyys on suurimpia esteitä: sairaalaan ei ole teitä, busseja eikä takseja ja vaikka olisi, voi olla, että lähtö kiikastaa rahasta tai asenteista. Mies tekee yleensä päätökset naisen terveyspalvelujen käytöstä.
"Etiopian maaseudulla asuvat naiset ovat noin kahden ja puolen päivän kävelymatkan päässä sairaalasta. Synnytysongelmista kärsivä äiti ei siis millään ehdi ajoissa hoitoon, vaan saa fistulan ja menettää vauvansa", Zarb kuvailee.
Kolmas viive voi toteutua sairaalassa. Koska monissa maaseudun sairaaloissa on liikaa potilaita ja liian vähän pätevää henkilökuntaa, laitteistoa ja tarvikkeita, äiti ei välttämättä pääse hoitoon.
Kattavia tilastoja ei ole
Vakavaan fistulaongelmaan tartuttiin viime vuonna, kun UNFPA alkoi kampanjoida Saharan etelänpuoleisessa Afrikassa, Etelä-Aasiassa ja joissakin arabivaltioissa. Mukana on kaikkiaan 30 maata.
Tavoitteena on tehdä fistulasta yhtä harvinainen Afrikassa ja Aasiassa kuin muualla maailmassa. Suomi on tukenut kampanjaa alusta lähtien.
Kampanjan ytimessä on fistulan ehkäiseminen. Lisäksi panostetaan fistuloiden hoitoon ja hoitoa saaneiden naisten sopeuttamiseen takaisin yhteiskuntaan.
Torjunta edellyttää mahdollisuutta perhesuunnitteluun, jolla voidaan välttää liian varhaiset ja liian tiheät synnytykset sekä mahdollisuutta koulutettuun synnytysavustajaan ja -hoitoon hätätilanteessa. Ne ovat osa UNFPA:n pyrkimystä taata naisille turvallinen äitiys.
Jokainen osallistujamaa käy läpi kolme vaihetta. Aluksi kartoitetaan ongelman laajuus ja voimavarat fistuloiden hoitamiseen. Sitä seuraa kuuden kuukauden suunnitteluvaihe, jolloin luodaan strategiat ja seuraavan kolmen vuoden suunnitelma, ja lopuksi ryhdytään töihin. Työ voi olla synnytyshoidon parantamista, terveydenhuoltohenkilöstön kouluttamista, fistulahoitokeskusten perustamista ja laajentamista sekä varustamista.
Zarbin mukaan Saharan etelänpuoleisessa Afrikassa on edistytty kaikkein nopeimmin, koska siellä on fistula-asiantuntijoita, joilla on asiasta pitkä kokemus. Bangladesh tulee kovaa vauhtia perässä.
Työ on silti vasta aluillaan, sillä fistulasta kärsivien tarkka määrä ei ole tiedossa. Maailman terveysjärjestö WHO arvioi vuonna 1989, että maailmassa on ainakin kaksi miljoonaa naista, joilla on fistula ja että vuosittain ilmenee 50 000-100 000 uutta tapausta.
"Voimme kuitenkin sanoa tarvekartoitusten perusteella, että luvut ovat aivan liian pieniä", Zarb korostaa.
Tilastoista puuttuvat naiset ovat häpeän vankeja tai eivät yksinkertaisesti tiedä, että fistula voidaan korjata leikkauksella. Se mahdollistaisi paluun normaaliin elämään.
Korjausleikkaus parantaa
Saharan etelänpuoleisessa Afrikassaon useita fistulakeskuksia, joissa koulutetaan lääkäreitä tekemään korjausleikkauksia. Tunnetuin lienee vuodesta 1974 toiminut Addis Abeban fistulasairaala. Se kuuluu YK:n väestörahaston UNFPA:n "fistulakoulutuksen huippuyksiköiden" verkostoon.
Addis Abeban fistulasairaalan perusti kaksi australialaista synnytyslääkäriä, Reginald ja Catherine Hamlin, jotka halusivat auttaa kärsiviä naisia. Tähän mennessä sairaalassa on hoidettu 25 000 naista, joten siellä on todellisia asiantuntijoita. Tittelin saa lääkäri, joka on tehnyt ainakin 500 fistulan korjausleikkausta.
Fistula voidaan poistaa korjausleikkauksella 90 prosentissa helpoista ja 60 prosentissa vaikeista tapauksista. Leikkauksen jälkeen tarvitaan useampi viikko hoitoa ja monenlaista tukea ja apua. Jos korjausleikkaus ei tule kyseeseen, naiselle voidaan tehdä virtsa-avanne, jolloin virtsa kerääntyy erilliseen pussiin. Onnistunut leikkaus mahdollistaa yleensä jopa lapsien hankkimisen.
YK:n väestörahaston UNFPA:n Eritrean-edustaja Charlotte Gardner kertoo, että monilla Afrikassa olevilla fistula-asiantuntijoilla on länsimainen tausta.
"He ovat lähetyssairaaloiden lääkäreitä, jotka oppivat hoitamaan fistuloita vuosien saatossa. Heillä oli siihen aikaa toisin kuin ylikuormitetuilla julkisilla sairaaloilla. Tapauksista ei kuitenkaan tiedetty ennen kuin UNFPA alkoi tehdä tarvekartoituksia."
Muut Kumppani-lehden linkit
Pääkirjoitus: Ääni suvaitsevaisuudelle
VOX: Olli Tammilehto, toisinajattelija
Avioero kännykällä
Vuohet syövät vihannekseni!
Kiskot halki savannin
Kolumni: Kunnilta kanta kaiken maailman ongelmiin!
Kolumni: Paranoidin skitsofrenian terminologia
Kolumni: Puhdasta vettä
Kolumni: Vaihtoehtoja reunaehdoille
Sankari: Agnes Kilonzo, Maanteiden kuningatar
