Maailman Kuvalehti | Kehitysyhteistyö

1.2.2000 | 00.00

Pääkirjoitus: Lupaukset täytyy myös pitää

Jubilee 2000-kampanja keräsi Suomessa yli 90 000 allekirjoitusta kansainväliseen vetoomukseen köyhimpien kehitysmaiden velkojen mitätöimiseksi.

Jos kaikkialla maailmassa saadaan allekirjoituksia suhteessa yhtä paljon kuin Suomessa, kansainvälinen Jubilee-vetoomus saavuttaa juuri ja juuri tavoittelemansa nimienkeruun maailmanennätyksen, 22 miljoonaa allekirjoitusta. Vetoomukseen on kerätty nimiä 160:ssä eri maassa, ja niitä oli jo viime kesän Kölnin huippukokouksessa koossa yli 17 miljoonaa.

Suomessa 90 000 allekirjoitusta on merkittävä vetoomus ja mielipiteen ilmaus. Sen aistivat myös poliitikot. Presidenttiehdokkaat Aho ja Halonen kehuivat Jubilee-kampanjan ja lupasivat tukea sen tavoitteita myös jatkossa.

Lupaukset täytyy myös pitää. Kohta vuosi sitten Kölnissä tehdyt päätökset eivät ole vielä johtaneet mihinkään sen konkreettisempaan kuin uusiin lupauksiin. Yhdysvallat, Britannia, Kanada ja Saksa lupasivat vuosituhannen vaihteen ympärillä näyttävästi mitätöidä köyhimpien kehitysmaiden velkoja. Suurin kahdenvälinen velkoja, Japani pyristelee vielä lupaamistakin vastaan.

"Venkoilu ja viivyttely monenkeskisten velkahelpotusten ympärillä osoittaa johtajuuden puutetta ja todistaa, että Kansainvälinen valuuttarahasto IMF on kyvytön velkojen mitätöintiin", kommentoi kansainvälisen Jubilee-kampanjan vetäjä Ann Pettifor.

Joka päivä kuolee edelleenkin 19 000 lasta vain siitä syystä, että heidän hallituksensa maksaa velkoja maailman rikkaimmille maille niillä rahoilla, joilla näiden lasten hengen voisi pelastaa ja muiden sairaudet ehkäistä.

Myös Suomi on antanut anteeksi kehitysluottojaan. Suurin jäljelle jäävä yksittäinen kehitysluottojen erä on Zimbabwelle 1980-luvun aikana myönnetty kahdeksan luoton rypäle, jonka yhteissumma nousee 345 miljoonaan markkaan. Velkapääomaa oli vuoden 1999 alussa jäljellä 285 mmk. Zimbabwen kehitysluotot sidottiin aikanaan 80-prosenttisesti hankintoihin Suomesta. Kuinka suurta sydäntä loppujen lopuksi vaatiikaan oman viennin edistämiseen käytettyjen kehitysluottojen anteeksi antaminen?

Budjettikuri kunniaan!

Tasavallan hallitus päättää maaliskuun alussa valtion vuoden 2001 budjetin kehyksistä. Viime syksyn eduskuntakäsittelystä suivaantunut valtiovarainministeri haluaisi laittaa eduskunnan ojennukseen ja pohdiskeli tammikuussa vaihtoehtoja, joilla panna kansanedustajat selkä seinää vasten. Hallituksen budjettiesitykseen kun ei muutoksia saisi tehdä.

Maaliskuun kehyspäätös on olennainen myös kehitysyhteistyömäärä- rahojen kannalta.

Hyväksyessään 18.12.1999 valtiovarainvaliokunnan mietinnön eduskunta - jälleen kerran - muistutti "että hallitus osana vuonna 1996 tekemäänsä periaatepäätöstä päätti, että kehitysyhteistyön 0,34 prosentin osuus bruttokansantuotteesta on minimitaso, jonka alapuolelle kehitysyhteistyön volyymia ei lasketa. Samassa linjapäätöksessä vuoden 2000 tavoitteeksi kirjattiin 0,4 prosenttia ja vuoden 2007 tavoitteeksi YK:n suosittelema 0,7 prosenttia bruttokansantuotteesta."

Parlamenttipäätöksissä ei paljoa voimasanoja käytetä, mutta on aika selvää, mitä tarkoitetaan, kun eduskunnan päätöksessä tuon jälkeen pidetään "tärkeänä, että kehitysyhteistyömäärärahojen bruttokansantuoteosuuden kasvu tavoittaa mahdollisimman pian vuonna 1996 asetetut tavoitteet."

Voisiko kuvitella budjettikurin toimivan myös niin päin, että jos eduskunta selvästi ilmoittaa tahtonsa budjettiin, niin sitä tahtoa hallitus sitten myös budjettivalmisteluissa noudattaa?

JUHA REKOLA