Maailman Kuvalehti | Kehitysyhteistyö

1.2.2000 | 00.00

Vastuu siirtyi Portugalille

Suomen EU-puheenjohtajuuskauden aikaansaannokset oikeansuuntaisia

Suomen ensimmäinen kausi Euroopan unionin puheenjohtajana on päättynyt. Puolen vuoden ponnistus EU:n johdossa sai Suomessa runsaasti huomiota. EU:n kehitysmaasuhteissa tapahtui useita merkittäviä liikahduksia, joita kehitysjärjestöt ovat seuranneet tarkasti.

Euroopan unionin sekä Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren (AKT) valtioiden yhteistyön määrittelevän Lomé-sopimuksen uudistaminen oli yksi keskeisimmistä Suomen EU-puheenjohtajakauden prosesseista.

Kun Suomi pääsi vallan kahvaan, olivat Lomé-neuvottelut EU:n ja 71 AKT-maan välillä olleet pahasti jumissa jo lähes vuoden. Virallinen Suomi piti tavoitteenaan saada neuvottelut päätökseen puheenjohtajuuskauden loppuun mennessä, vaikka tämä näytti pitkään lähes mahdottomalta tehtävältä.

Suomi järjesti kaksi ministeritason tapaamista, joista jälkimmäisessä joulukuun alussa saatiin vihdoin tuloksia aikaan. Ministerit pääsivät kompromissiin kahdesta vaikeimmasta kysymyksestä, kauppajärjestelyistä ja niin sanotusta hyvästä hallinnosta. Tämän ansiosta myös muissa kysymyksissä edistyttiin.

Sopimus ei kuitenkaan ole vielä valmis. Aamun pikkutunneilla lukkoonlyötyjä ratkaisuja muokataan nyt sopimustekstiksi. Myös osa sisältökysymyksistä jäi edelleen sopimatta, joten Suomen oli lopulta sittenkin jätettävä loppurutistus seuraajansa Portugalin harteille.

Päätyö on kuitenkin tehty. Helmikuussa pidettävässä ministerikokouksessa kyseessä ei liene kuin viimeisten sopimattomien asioiden käsittely, vaikka periaatteessa mitään ei ole sovittu ennen kuin kaikki on sovittu

AKT-maille siirtymäaika

Kehitysyhteistyöjärjestöjen näkökulmasta Lomé-sopimuksen tulevaisuus on nyt paremmalla mallilla kuin ennen Suomen puheenjohtajuuskautta. Loppuarvosana riippuu kuitenkin jatkotoimista.

Nyt sovittiin, että uusien kauppajärjestelyiden soveltamisessa tullaan noudattamaan pitkiä siirtymäaikoja. Aikaa annetaan myös uusien vaihtoehtojen kehittelylle, juuri niin kuin kehitysyhteistyöjärjestöt olivat esittäneet.

Kauppajärjestelyitä koskeva yhteisymmärrys oli merkittävä siksi, että Maailman kauppajärjestön WTO:n kokous oli juuri viikkoa aiemmin epäonnistunut. Seattlessa EU oli pitänyt tiukasti kiinni omasta - kehitysmaiden vastustamasta - tavoitteestaan aloittaa uusi laaja WTO-neuvottelukierros.

Kauppasuhteet sovitaan kuitenkin yksityiskohtaisesti niin sanotun valmistelukauden aikana vuosina 2002–2008. Vasta tuolloin voidaan arvioida, kuinka EU on todellisuudessa valmis ottamaan AKT-maiden erilaiset tarpeet huomioon.

Kohti koherenssia

Järjestöjen toinen keskeinen tavoite oli saada kansalaisyhteiskunta mukaan tunnustettuna osapuolena tähän asti hyvin valtiokeskeiseen yhteistyöhön. Kansalaisyhteiskunnan rooli kirjataan nyt selkeästi sopimukseen. Siinä luvataan, että kansalaisyhteiskunnalla on mahdollisuus osallistua poliittiseen vuoropuheluun ja tulla kuulluksi päätöksenteossa, osallistua ohjelmien toteutukseen sekä saada rahallista tukea.

Suomen puheenjohtajuuskauden aikana kehitysyhteistyöministerien neuvosto kokoontui kerran ja sai kansalaisjärjestöjen suurennuslasin alla pitkään olleen niin sanotun koherenssi- eli yhdenmukaisuuskysymyksen edistymään. Kehitysjärjestöt kampanjoivat puheenjohtajuuskauden aikana eri politiikan alojen yhdenmukaisuuden parantamiseksi. Tavoitteena oli myös saada asia neuvoston käsiteltäväksi.

Neuvosto sai kehityskomissaari Nielsonilta lupauksen, että komissio laatii Portugalin puheenjohtajuuskaudella perusteellisen ehdotuksen politiikan alojen välisen yhdenmukaisuuden parantamiseksi. Neuvosto päätti myös luoda uuden EU:n kehitysmaasuhteiden poliittisen linjauksen vuoden 2000 aikana. Tämä olisi ensimmäinen kaikki unionin kehitysmaasuhteet kattava linjanveto.

Paljon on nyt kiinni siitä, kuinka seuraavat puheenjohtajat jatkavat siitä, mihin Suomi jäi. Päävastuun siirryttyä muille Suomi voi ottaa aktiivisen roolin edistääkseen uudistusten toteutusta myös käytännössä.

SUVI VIRKKUNEN