"Kehitysyhteistyön saavutuksista ei ole näyttöä"

Huolimatta siitä, että yleinen talouskehitys on koko ajan toiminut kehitysmaita vastaan ja kehitysyhteistyötä on tehty liian vähän, kehitysyhteistyöllä on saavutettu huomattavia tuloksia. Konkreettisesta esimerkistä käy seitsemän rikkaan maan rahoittama rokotuskampanja eteläisessä Afrikassa, joka vähensi tuhkarokkotapausten lukumäärän 66 000 tapauksesta vuonna 1996 117 tapaukseen vuonna 2000. Tämä vähensi lapsikuolemia merkittävästi.

Suomen kehitysavun ansiosta lukuisat ihmiset Afrikassa, Latinalaisessa Amerikassa ja Aasiassa pystyvät tänään käyttämään puhdasta vettä. Esimerkiksi yksin Nepalissa Suomen tukema vesihuoltohanke on tuonut puhtaan veden 600 000 ihmisen ulottuville.

Pitkällä aikavälillä kehitysyhteistyön vaikutusta on vaikea nähdä erillään muiden taloudellisten ja yhteiskunnallisten prosessien vaikutuksista. Kokonaiskuva joka tapauksessa on kohtuullisen positiivinen. Esimerkiksi köyhien maiden maaseudulla puhdasta vettä oli 60-luvulla saatavilla yhdelle perheelle kymmenestä, nyt kolmelle neljästä.

Kehitysyhteistyö ei ole ainoa ala, jossa tavoitteiden saavuttaminen on haasteellista. Suomessa hallitus toisensa jälkeen on ponnistellut työllisyyden lisäämiseksi melko pienin tuloksin. Kukaan ei kuitenkaan ehdota, että hallitus lakkaisi yrittämästä.

Myös järjestöt vaikuttavia

Järjestöjen hankkeilla ja pitkäjänteisellä toiminnalla on ollut suuri merkitys paikallisella tasolla. Esimerkiksi Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan (HYY)  tukemassa hankkeessa Sambian maaseudulla on saatu verkostoitua tuhansia naisia ja parannettu maaseudun perheiden toimeentuloa merkittävästi. Naisryhmät ovat paitsi parantaneet naisten asemaa, myös konkreettisesti tuoneet lisää leipää pöytään – köyhää maaperää on parannettu peltometsäviljelyllä, mistä on tullut ilmainen elinehto monille perheille, joilla ei ole varaa lannoitteisiin. Peltometsäviljelyn käyttöä edistää myös Hyyn entinen kumppani Green Belt Movement Keniassa, jonka perustaja Wangari Maathaille annettiin Nobelin rauhanpalkinto vuonna 2004.

Suomalaisten vammaisjärjestöjen kärsivällinen ja pitkäjänteinen työ monessa Afrikan maassa, Mosambik ja Sambia etunenässä, on reilun kymmenen vuoden aikana muovannut tavallisten afrikkalaisten asenteita niin paljon, ettei vammaisuutta usein enää hävetä ja piilotella. Aiemmin vanhemmat useasti telkesivät vammaisen lapsen sisälle tai jopa tappoivat vammaisena syntyneitä lapsia. Nykyään vammaisuudesta keskustellaan valtakunnallisissa lehdissä positiiviseen sävyyn, ja vammaiset voivat liikkua katukuvassa vapaasti.