"Auttaisimme kehitysmaita parhaiten olemalla puuttumatta heidän asioihinsa."

Tätä väittämää ei voi todistaa todeksi tai epätodeksi, sillä nykyaikana on mahdotonta olla vaikuttamatta toisten maiden asioihin. Kehitysyhteistyön lisäksi myös kansainvälinen kauppa, kriisit ja vaikka maataloustuet vaikuttavat ihmisten elämään toisella puolen maapalloa, puhumattakaan siitä, että jaamme ympäristöasiat koko maailman kanssa.

Jos kehitysmaat eristettäisiin muusta maailmasta (niin kuin nyt osittain tehdään esimerkiksi ihmisten liikkumisvapaudessa), se tuskin palvelisi heidän kehitystään. Myöskään kehitysavun lopettaminen ei olisi ratkaisu köyhyyteen.

Myytin lausujan tavoin monet kehitysmaat kuitenkin kritisoivat sitä, että kehitysyhteistyön ja kehitysohjelmien varjolla kansainväliset toimijat, kuten Kansainvälinen valuuttarahasto ja Maailmanpankki, ja teollisuusmaat ohjailevat köyhien maiden talouspolitiikkaa. Myös monien maiden apu on ehdollistettu uudistuksiin tai ostoihin avunantajamaasta.

Toki esimerkiksi HIPC-velkahelpotusohjelman ehdot ovat osittain myönteisiä (hyvä kirjanpito ja vähintään tietyn osuuden valtion budjetista antaminen koulutukseen ja terveydenhuoltoon), mutta parempi olisi, jos kehitysmaiden hallituksia tällaisiin toimiin painostaisivat maiden omat kansalaiset, eivät ulkopuoliset rahoituslaitokset, jotka viime kädessä kuitenkin ajavat omaa etuaan.