"Määrän sijaan pitäisi panostaa kehitysyhteistyön laatuun"

Korkealaatuisinkaan yhteistyö ei vähennä köyhyyttä, jos määrä on lähellä nollaa. Köyhyyden vähentämisen näkökulmasta kehitysyhteistyön määrää ja laatua ei voi kuitenkaan laittaa tärkeysjärjestyksen. Kehitysyhteistyön vaikutusta köyhyyteen lisää sekä määrän kasvu että laadun parantuminen.

Paremman laadun vaatiminen kuulostaa usein itsekkäältä: vaaditaan köyhiä kaukana satsamaan laatuun, jotta meidän ei tulisi antaa omastamme niin paljon.

Laadun parantamiseksi olisi kuitenkin tehtävä paljon. Suomen olisi ohjattava kahdenvälistä apuaan huomattavasti enemmän kaikkein köyhimmille maille, ja erityisesti Suomen kahdeksan pääkumppanimaan joukkoon kuuluville Etiopialle, Mosambikille, Sambialle ja Tansanialle. Edelläkävijämaissa - Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa, Alankomaissa ja Irlannissa - köyhimmille maille kohdennetaan huomattavasti suurempi osa avusta kuin Suomessa.

Myös monenkeskisten avustusorganisaatioiden suhteen Suomen olisi järkevämpää keskittyä nykyistä harvempiin - ja tarkastella organisaatioiden toimintaa nykyistä kriittisemmin. Esimerkiksi Norja on hiljattain päättänyt kohdentaa rahoitusta enemmän YK-järjestöille ja vähemmän Maailmanpankille.

Edelläkävijämaihin verrattuna Suomen kehitysyhteistyön laatu kaipaisi pikaista muutosta myös sidotun avun suhteen - noin 14 prosenttia Suomen avusta on sidottua. Kehitysavun sitominen tavaroiden tai palveluiden ostoon antajamaasta on sekä tehotonta elinkeinotukea että tehotonta kehitysapua.

Kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyössä, jossa liikkuvat melko pienet rahat, laadun parantamiseen on keskitytty viime vuosina voimakkaasti. Kepa järjestää vuosittain kymmeniä kursseja sekä Suomessa että kehitysmaissa. Yksi tärkeimmistä avaimista laadukkaaseen kehitysyhteistyöhön on avun vastaanottajien osallistuminen yhteistyön kaikkiin vaiheisiin, suunnittelusta seurantaan ja arviointiin.