"Hankkeet kaatuvat kun auttajat lähtevät"

Se aika, jolloin traktoreita lähetettiin pelloille ruostumaan on onneksi jo ohi, koska virheistä otetaan opiksi niin meillä kuin muuallakin.

Kehitysyhteistyö keskittyy nykyisin toimiin, joita köyhien maiden ihmiset pitävät itse tärkeinä ja he myös toteuttavat hankkeet. Esimerkiksi järjestöhankkeiden aloittamisen edellytyksenä on se, että aloite niihin on tullut kumppanilta kehitysmaasta.

Kehitysyhteistyön alkuaikoina paikalliset ihmiset eivät kehityshankkeisiin juuri osallistuneet. Nykyään tunnustetaan, että köyhät ihmiset ovat asiantuntijoita omien tarpeidensa määrittelemisessä. Hankkeiden kestävyyden kannalta on oleellista, että he saavat osallistua hankkeisiin niiden kaikissa vaiheissa ongelmanmäärittelystä ja suunnittelusta loppuarviointiin.

Avunantajamaiden ja kansainvälisten järjestöjen toiminnassa projektityyppinen apu on sitä paitsi jäämässä historiaan. Maat sopivat vastaanottajien kanssa yhdessä, miten esimerkiksi maataloustuotantoa tulisi kehittää kokonaisuutena, ja laittavat rahansa yhteen, jotta saadaan aikaan enemmän vaikutuksia.

Yksittäisissä hankkeissa köyhissä maissa on edelleen ymmärrettäviä jatkuvuusongelmia, sekä valtiollisella että kansalaisjärjestöpuolella. Harva hanke pystyy keräämään riittävästi rahoitusta köyhissä oloissa ulkomaisen tuen päättyessä. Etenkin kansalaisjärjestöiltä vaaditaan etelässä mahdottomia, jos edellytetään että heidän tulisi rahoittaa kaikki toimintansa varainkeruulla ja yritystoiminnalla – vaikka tämä onnistuisikin, niin hankkeiden alkuperäinen idea helposti unohtuu ja järjestö alkaa keskittyä yritystoimintaan.

Monissa kansalaisjärjestöhankkeissa keskistytäänkin nykyään keräämään tarpeeksi rahaa välttämättömiin hallintokuluihin sekä kouluttamaan paikallisia ihmisiä kirjanpidossa ja hallinnossa, jotta nämä voivat suomalaistuen päättyessä jatkaa toimintaansa laajemmalla rahoituspohjalla. Näin kannettu vesi alkaa vähitellen pysyä kaivossa.